Eilen treenattiin kyllä ahkerasti tokoa. Aloitettiin seuraamisella, joka pysy nyt tehdyt pätkät hyvin kasassa perus seuraamisen osalta. Peruuttamista otettiin ihan "jumppana" erikseen ja on se toki vähän vaikeeta. Sivulla peruuttaminen ei onnistunu juuri lainkaan, mutta ei sen nyt tarvii ollakaan tuon kummempaa. Se ku vaan kokeilin... Peräpään käyttöä harjoteltiin myös. Alussa ei käyttäny yhtään, ku tein käännöksen vasemmalle ja seis. Loppua kohden lähti niin hyvin parantaan, että tätä pitäs jaksaa työstää enemmänkin.

Tunnarissa alotettiin oman piilottamisella, otettiin sitten vieraat mukaan ja sitten oma piiloon ja lopuksi oma näkyvissä vieraskasan reunalla. Hyvin meni. Nytkin mietti vähän sitä oman hakemista läjästä, mutta vähemmän, ku viikko sitten :)

Lopuksi vielä ruutua, jossa se viimeksi kehumani oikea paikka oli kyllä ihan totaalisen hukassa. Meni ihan mihin sattuu, paitsi pääasiassa kuitenkin neliön sisälle, eikä kovin monesti ihan reunaan, mutta ei niin keskelle, että olisin voinut sen hyväksyä. Jatkamme siis harjotuksia ;)

Ei karttunu nollakassa tämänkään illan treeneissä, mutta vähän oli eri meininki, ku tiistaina.

Ongelmia tänäänkin aiheutti "vanhan elämän ohjaus", eli en ihan aina vaivautunu kääntämään kovin hyvin tai panikoin (mikä ei tuntunu päässä, mutta näky ulospäin. Ihan aina en oikeen sijottunukaan oikein, mutta se nyt on pientä.

Myös kepeillä otettiin virheitä, kun sekä leikkaus, että sivuirtoaminen oli radalla aika hankala yhdistelmä. Nyt onnistuin kuitenkin korjaamaan virheeni aika kivasti ja meno tuntui mukavalta, mikä on yleensä merkki siitä, että on syytä olla tyytyväinen. Silloin mennään eniten mettään jos ei tunnu, oli lopputulos mikä vaan ;)

Eli hyvä mieli jäi. Keppien lähestyminen oli hieno, kontaktit oli hyvät ja tosiaan useimmat pätkät edes kerran varsin onnistuneita. Eiköhän näistä palikoista ne kokonaisuudetkin ala onnistuun ;)

Tällä viikolla on tullut tokoiltua ahkerasti ja ajatuksella. Kotosalla on otettu seuraamista, lähinnä täyskäännöstä ja peruuttamista. Metallia on niin ikään tuotu reippaasti ja kaukoja vahvistettu.

Tänään keksin vihdoin ja viimein paikan, jossa voi ruutua treenata. Paikat kun on aika vähissä luistelukauden takia. Treenattiin siis läheisen päiväkodin parkkiksella, häiriönä pyörätie ja lauma luistelevia lapsia.

Ensin oli vaikeuksia saada Pietaria jäämään ruutuun. Menin itse huomattavasti lähemmäs ja pariin kertaan käytin stoppia tehosteena, joten saatiin vähitellen parannettua ja lopetettiin toistoon, jossa jäi ilman ääniapuja seisomaan oikeaan kohtaan. Se paikka, mitä ruudussa tarjoaa, on nyt kyllä just oikea, ja samaan paikkaan menee joka kerta (vaikka siis onkin siellä alusta apuna, mutta samaan kohtaan alustaan nähden.)

Ohi juoksi siinä sitten jonkin sortin urheilujoukkue, ja valmentaja totesi, että "jaa, sitä on pistetty koira vankilaan. Aidat vois auttaa sitä pysymään siellä" :) Voihan sen ruudun tietysti noinkin nähdä! =D

eikä kykene, eikä osaa!

Miksi pitää toistaa samat virheet vuodesta toiseen? Miksi ei voi oppia käyttään kroppaansa ja liikkumaan yhtään paremmin? Miksi ei voi oppia tajuamaan agilitysta mitään ihan ite?

Oltais varmaan vieläki ihmettelemässä mikä mättää, jos ei ois Eeva ja Hanna sanottaneet mun ongelmaa. Kun se ratkes, tuntu alkuperänen ongelma taas niin helpolta.

Ok, virheet ei tullu helpoissa paikoissa ja olihan siellä radalla yks sujuva kohtakin, nimittäin kepit, joilla ehdin vaikka ja mitä... Mutta muuten ei jääny paljon muisteltavaa näistä agitteluista.

Torstaina uuteen nousuun...

Olipa mahtava juttu, että päästiin mukaan tuolle Christan kurssille. Eilen jo teoriatunnin jälkeen olin tohkeissani, sillä Christan tyyli esittää asiat ja perustella ne olivat hyvin "ostettavissa".

Muistiinpanoja tein enemmän kuin koskaan, katsotaan saanko ne siirrettyä nettiinkin joskus.. Mutta pitää nyt muistaa heti kirjoitella kuitenkin Pietarin treeneistä.

Lauantaina otettiin seuraamista ja metallinoutoa.

Seuraamisessa tuli onneksi ilmi kaikki ongelmat, mitä siinä on ollut. Aikaa käytettiin täyskäännökseen, joka pitäs nyt opetella tekeen toisella tavalla. Nythän oon tehny sen vasemman kautta ja helpostihan se on vähän kökkö. Enkäpä muuten ollut ajatellut sen tuomia ongelmia juoksukäännöksessä, joten se menee nyt vaihtoon. Peruuttamista katsottiin ja siihen nyt kuuriksi ihan ilman seuraamista kävelyä taaksepäin. Sitten kun otan sen seuraamiseen mukaan, tiedän nyt miten tehdä se parin askeleen pakitus (aloittaen oikealla jalalla) ja miten vahvistaa/muistuttaa, ettei kantsi lähteä haahuilemaan (peruutuskäskyn jälkeen sivu).

Oli aivan ihana tehdä tuollasta perusjuttua tai siis tuttua liikettää, johon kuuli täysin tuoreet kommentit. Kummasti motivaatiota seuraamisen treeniin :)

Metallinoutoa tehtiin, kuten olen tehnyt tähänkin asti, että kapula lentää ja sitten kun sitä ei mennä ottamaan, alkaa vaatiminen. Tai no, tässä kohtaa voi jo sanoa eron tapahtuvan. Kun aiemmin todellisuudessa on alkanut pyytäminen ja mielistely :) Olen sen ajatellut inhoavan kapulaa niin paljon, etten voi vaatia ;) Nyt alkoi tahtojen taistelu ja kova kovaa vastaan meininki. Ja arvatkaas mitä, vaikka muuta muutosta ei vielä ehtinyt tapahtua, oli Pietarin ilme ja ote kapulasta aivan uudenlainen. Ei kalissu kapula hampaita vasten, vaan sen kanssa lähdettiin tulemaan ihan innolla. Vielä sitä dissataan, mutta mutta... saa nähä kuinka kauan ;)

Sunnuntaina meillä oli liikkeinä ruutu ja tunnari.

Ruutuun meni nyt innolla, mutta ei aikomustakaan pysähtyä sinne ts. jäädä sinne. Alustasta tuli ihan lelu.. mikä nyt ei oo yllättävää, äkkiähän se on sinne vaan nappastu käyttöön. Kuitenkin myös Christan mielestä sen asenne ja ajatus näyttäis olevan hyvä, joten nyt jatketaan niin, että alusta on vielä ruudussa, mutta aletaan vahvistamaan sinne pysähtymistä ja jäämistä. Pyritään siihen, että se siis jäisi sinne ilman seiskäskyä (vahvistetaan palkkaamalla ruudussa). Kun alkaa sujumaan, otetaan alusta pois ja taputtelu käyttöön, mutta leikitään alustalla sitten siinä vaiheessa. Oli hurjan hauskaa ja kuulostaa hurjan hauskalta. Joo'o, joskus pitäs opetella oikeastikin jotain, mutta jospa se tulis tässä samalla...

Tunnaria tehtiin niin, että haki ensin omaa piilosta (aginumeroiden alta). SItten laitettiin iiiiiiso kasa vääriä mukaan, oma edelleen piiloon. Sitten oma jo esillekin, tosi lähelle vieraita. PIetari suoriutu niin hienosti. Selkeästi se paineistu vieraista ja ennen kaikkea siitä, että piti valita omakin näkyvilltä, mutta se työskenteli niin tarkasti ja ahkerasti. Työskentely tapahtui vielä minusta yleisöön päin, mikä varmasti lisäsi vähän haastetta, mutta ei se siitä piitannu.

Tunnarin kans jatketaan nyt niin, että aloitellaan oman piilottamisella ja sitten sitä omaakin jo näkyviin vieraskasan ulkoreunalle. Kun ei enää paineistu, aletaan sitten levittämään ja pienentämään kasaa ja aloittamaankin niin, että oma on näkyvissä. Nyt ei kuitenkaan saa hötkyillä. Kun paine on pois ja iso kasa purettu, ei enää piilotella, vaan sitten pitäisi toimia..

Loppuun vielä onnistunut paikallaolo.

Viikonlopun kaks mieleenpainuneinta ydinasiaa vois kiteyttää

1) back to basics - eli perusasiat kuntoon (suhde, arkielämä jne)

2) vastuuta koiralle - mul on mun hommat, koiralla koiran hommat ja molemmat on velvollisia ne hoitamaan ja sitä voi vaatia :)

Kaiken kaikkiaan sain reppuun myös muutamia uusia harjotteita myös kouluttamiseen ja näkökulmia paljon myös vanhoihin juttuihin.

Noin muuten on sydän syrjällään tyytyväisyyttä siitä, miten rento Pietari oli koko viikonlopun. Vaikka mie tosiaan vaadin siltä enemmän, mihin se on tottunu. Mutta noin yleisestikin, se leikki rennosti ja rentoutu myös odotellessakin häkkiin tosi hyvin.