Käytiin lauantaina treenaamassa keppejä ja kontakteja Pietarin kans. Treenissä oli ohijuoksut. Keskityin itse siis vaan liikkumiseen ja Jukka oli jopa kaverina kattomassa, että tekee oikei. Hyvin se alko kestämään, vaikka ihan aluksi juttu tosiaan tuntu uudelta...

Kontakteista puomia ja Aata. Puomi on aivan tosi hyvällä mallilla nyt. Aalla ei meinaa vielä malttaa pysähtyä, jos otetaan kokonaisena, eli tarvii vähän apua hihnasta. Mutta siis tosi kivasti on näissä edistytty.

Samoin toki kepeissä... Jukka on nähny Pietarin kepit viimeksi sillon, ku tapeltiin kupille karkaamisen kans, joten se oli aika vaikuttunu nykymenosta ;)

Aatu sai tehdä pientä ratapätkää, mikä hallissa oli valmiina ja olipa toinen taas onnellinen... ja kuuliainen!

Kävin aamusella hallilla rakentamassa Noora Salosen koulutuksessa olleen harjoituksen. Tällä kertaa jatkettiin kepeille ja lisättiin niiden jälkeen hyppy, jonka jälkeen sitten palkka.

Sain toimimaan Pietarin kans kaikki harjoittelemani variaatiot: 2. hypyllä pakkovalssi tai taakse heitto. Kolmosen jälkeen valssi ja vitoselle takaa heitto/niistäminen tai neloselta poispäinkäännöllä vitoselle. Ongelmia aiheutti tänään eniten se, että Pietari pyrki mun selän taakse. Usein ja molempiin suuntiin. Tää on nyt tullu esille treeneissä joitakin kertoja, joten pitäs vissiin oikeasti muistaa vahvistaa asiaa palkkaamalla. Luultavasti itsekin teen noissa tilanteissa jotain (pyllin ainakin tänään muutamaan otteeseen), joten samalla itsekin ehkä hoksais miten tulee liikkua... Kepit on nyt tosi hyvällä mallilla, sillä tänään ne löyty taas hienosti, eikä kertaakaan tultu kesken pois!

Kontakteja otettiin pari kertaa myös ja ne nyt aiheutti vähän tyytymättömyyttä. Menee alastulolle edelleen hyvin, mutta kokonaisena otetut kontaktit huonoja. Ei yrityksen tynkääkään jarruuttaa löysällä hihnalla. Aalta tultiin läpi tiukastakin hihnasta, ku en ollu tarpeeks tarkkana... Eli tuntuu ku oltais alkutekijöissä. No, jospa ne palaset tästä.... kun pääsee parin viikon päästä Marin oppiin kyseleen mitä teen ;)

Aatupaatu pääsi tekemään samaa rataa. Sen kans tuo pakkovalssiversio oli vähän paniikki-paniikki, mutta sitten taas taakseheittona aivan sairaan hieno suoritus. Tässä harjotuksessa huomasi selvästi, miten erilaiset koirat ja eri tavalla opetetut koirat ovat erilaisia ohjattavia.. Niiden liikkuminen on aika erilaista...

Käytiin juuri treenimässä agia molempien poikien kanssa. Rakensin mukaelmaa viime viikkoisesta radasta, tai ainakin siis yritys oli saada mukaan siitä kuvioita. Estevälit taisi jäädä lyhyemmiksi, mutta jotain päästiin silti kokeilemaan.

Aatu pääsi aloittamaan ja sehän meni ku vanha tekijä.. Osasin kääntääkin sitä nyt ajoissa, vaikka ei niistä niin tiukkoja saa ku Pietarilla. Mut ihan mageeta menoa. Kepit oli aivan hurjat :)

Pietarin kans koitettiin keskittyä kokonaisuuden hallitsemiseen ja keppeihin. Ne menikin aivan tosi mageesti. Aivan järkky vauhdista se ne löysi ja suoritti. Olin ohjaamassakin vaikka missä välillä ja ihan itse se kepit löysi kun vaan käänsin sen ensin sinne.

Jatkettiin siitä vielä eteenpäin hypylle, toiselle ja renkaalle (ei ihan sama kuvio ku reeneissä olis ollu.) Ja rengas meni sitten vaihtelevasti. Alkuun näytti jo, että täähän sujuu. Muutin sitten hieman lähestymistä ja sitten sitä ei taas menty. Yhtäkkiä mentiin ja sitten taas ei. Kunnes taas mentiin niin, että pääsin lopettamaan onnistumisiin. Kertaalleen se hajottiki renkaan kauheessa vauhdissa niin, että koko teline käänty...

Mistä päästäänkin otsikkoon. Jäi siis mietityttään tuo rengas esteenä. Kuinka "vakava" ongelma meillä tuossa epävarmuudessa nyt on? Onko se nyt jo ehtiny oppia sen väärin, vai onko epävarmuus vaan vahvistamisen ja toistojen puutetta?

Toisaalta sitten taas:

Millainen on hyvä/tosi hyvä renkaan suoritus? Onko se sellainen, että koira vetäsee sen ilman sen tarkempaa ohjausta, kun se edessä on? Suorittaako hyvät koirat renkaan hankalammistakin kulmista? Vai onko se sellainen este, että se vaatii tarkaa ja taitavaa kääntämistä ennen estettä? Lähestytäänkö sitä aina suoraan ja varmistetaanko rataan tutustumisessa optimaalinen ohjaajan etenemislinja tarkasti lopun ikää? Mitä jos rengas on vaikka loppusuoralla, niin pitäisikö ohjaajan voida juosta tuhatta ja sataa ja koiran poimia rengas matkalla? Mitä jos rengas on vaikka kaarteessa, miten se ohjataan? Jos siitä pitäs saaha sellanen varma este, jonka koira ikäänkuin vaan suorittaa "siinä sivussa" niin miten ihmeessä siihen päästään??? Jos taas kaikki riippuu ohjaajan pikkuvarpaan asennosta, niin kuka hitsi sen mullekin tulee aina vääntämään oikeaan asentoon?

Että siinäpä sitä on miettimistä =)

Pääsiäisloman jälkeen alko jo agivarpaita syyhyttään ja lähettiin torstain vapaavuorolle treenimään. Keppejä, takaakiertoja ja sivuirtoamisia oli ohjelmassa.

Pietari teki ihan superhienoja keppejä. Otettiin niitä putken kautta ja koska jaksoi keskittyä niin hyvin, otettiin vauhtia oikein kunnolla ja niin vain suoran putki-hyppy-mutkaputkiyhdistelmän jälkeen löysi kepit ja kykeni ne suorittamaan :) JES.

Takaakiertoa tehtiin ihan vaan kaheksikkona kahella hypyllä, joiden välin mittasin olevan sen 6m. Seisoin keskellä olevalla viivalla ja siitä liikuin ainoastaan apuaskeleen verran. Hyvin pyöri..

Sivuirtoamista olikin hyvä harjotella, kun se viimeksi treeneissä kuitenkin tarvi niitä apujakin ja jäi jotenkin sellanen mieli, että se tulee olevaan haastavaa. Niinpä tein useita kertoja kupin kanssa irrottamista ja pyrin menemään ohjauksessa niin kauas, ku halli anto periksi. Väliin toki ilman kuppia hämylläkin, mutta pääpaino nyt siinä, että lähtis irtoamaan mahdollisimman kaukaa..

Aatu teki kans takaakiertoa ja muutaman sivuirtoamisenkin. Sillä ne sujuu kivasti ja sen kanssa sitten pyrinkin tekeen jatkoakin putken verran. Kepeillä tein törkeetä avokulmaa ja törkkäystä "uudesta suunnasta" eli umpikulmasta. Ei yhtään virhettä :)

Käytiin viettämässä sunnuntai-aamupäivä agin epiksissä Virpiniemessä.

Aamu alkoi möllien hyppyradalla, jossa ei ollu kontakteja, rengasta eikä keppejä. Niinpä ilmotin siihen Pietarin ;) Rata oli tyypillinen "helppo" rata, jossa suoraa ja mutkaputkissa käännöksiä. Loppusuora viiden esteen mittanen. Ei ihan potku riittäny ottaa kaikkia esteitä. Yksi mutkaputkista oli mörkö. Pietari meni sinne neljästi juosten puoleen väliin ja palaten takasin... hassua. Kai se oli kummallinen, kun oli niiiin tumman sininen.

Päivän saldo: hinku harjotella suoria, suoria, suoria ja toisaalta, hyvä mieli uskalluksesta ja siitä, että ohjasin kuitenkin käyttäen persjättöä, leikkausta putkella ym. mitä en Aatun kans oo uskaltanu koskaan kauheesti tehä. Näissä ei yhtään virhettä!

Aatu puolestaan juoksi sitten möllien agiradan, jossa siis ei keppejä, keinua ja rengasta, mutta Aa ja puomi kyllä. Tämä rata juostiin puhtaasti ja ohjaus toimi hienosti. Muutama kohta oli sellanen, joissa ois voinu kosahtaa siihen, että Aatu hyppää kauas, eikä käänny, mutta ei yritystäkään tällasista virheistä :) jee.

Kisaavien radalla oli kaikkia esteitä. Siinä otettiin vitonen kepeiltä, jotka olikin hankalat. Ne ei ollu suorassa, mutta ei kunnon kulmassakaan. Vähän niinku "vahingossa vinossa". Kovasti mietitytti miten niiden lähestyminen kannattais ottaa. En vissiin tienny vielä radallakaan, ja ohi mentiin eka välistä ottaen kielto. Muuten rata puhdas ja suunnitelman mukainen. Ekalta kontaktilta pystyin vauhdissa kutsumaan jatkoon. Jee :)

Keskiviikko: illalla treenittiin kotosalla jotain pientä. Agin poispäinkääntöä ja tolpan kiertämistä, sekä tokon kaukoja ja metallia.

Aatun kans tuo poispäinkääntö oli vähän vaikeaa, ku se syö sormet jos tulee oikeasti käteen ja jos ei niin, sitte ei käännöskään välttämättä onnistu niin hyvin. Kiertäminen onnistuu kyllä.

Pietarilla suju agikuviot hienosti.

Tokossa taas Aatun metalli oli hyvä ja vauhdikas. Ei epäröiny nostossa yhtään. Kaukoissa taas oli vähän keskittyminen hukassa, mutta ihan kivasti meni kuitenkin ja saatiin hyviä vaihtoja.

Pietarilla kans metalli ihan yllättävän hyvä. Laukalla meni kapulalle, nosti hyvin, mutta tosi epäröiden palautti. Paikaltaan nostot on niin ankeita, että niitä en kauheesti viiti ottaa. Mutta tää pitää ehdottomasti siirtää läjäharjotukseen!!

Torstai: Hallin vapaavuoroa hyödynnettiin ja agiliidettiin. Aatu teki kuivaharjottelua parempia poispäinkääntöjä yhdellä hypyllä ja muutaman hypyn kuviolla. Rengasta lähestyttiin vaikeissa kulmissa ja vähän persjättöäkin tuli mukaan, jotta sain tuon poispäinkäännön onnistumaan. Pietarille rakensin ympyräharjotuksen, eli irtoamista ja Aatukin pääsi sitä puottelemaan. Ensin se ei irronnu millään, komensi vaan, mutta sitte ku pääsi vauhtiin ja löysi hypyt, niin ei mitään ongelmaa.

Pietari tosiaan teki tuota ympyrää, kun alle oli otettu muutamia yksittäiselle hypylle lähetyksiä. Sillä kans kesti vähän aikaa hoksata, että mun ei tarvi kulkea vierellä koko aikaa, vaan että saa painattaa. Mutta toisaalta tässä hoksaa ite tosi hyvin, että omalla toiminnalla on pirun hyvä sössiä tuo homma ;) Eli jos ei malta ohjata ja pitää rintamasuuntaa, niin ei taatusti ota kaikkia hyppyjä.

Intouduttiin sitten tekemään myös pimeetä putkea ja löyty tosi hienosti. Sitten vielä poispäinkääntöä tuon putken kautta. Eli sen verran putkea käänsin, ettei se tullu ihan suoraan hyppyä kohti, vaan enempi ohjauskäteen. Siitä muutama palkkaus pelkästä käteen tulosta ja sitten hyppyä ohittamaan. No problemos.

Loppuun keppejä. Ne sujuu niin hyvin, että mulla meinaa iskeä ahneus kokeilla jotain uutta haastetta tuossa. Oikeasti kuitenki taiettaan tarvita vielä hirmusesti toistoja, ennen ku mitään merkittävää uutta kannattaa tuohon ottaa.. Mut kattellaan, jahka päästään taas oikeisiin treeneihin, että miten menee...

Viime viikko ollut tasan näin hiljaista, kun miltä blogikin näyttää. Alkuviikon treenit jäi välistä kun olin töissä, loppuviikon sairastin ja olo oli niin raato, etten jaksanu edes kotosalla puuhastella.

Sunnuntaina suunnattiin kuitenki hallille. Keskenämme oltiin treeneissä, mikä sopi vallan mainiosti tällä kertaa...

Teemana molemmilla pojilla oli valmiit liikkeet ilman palkkaa. Aatulle tämä olikin vissiin eka harjoitus ilman palkkaa sitten elokuun 2006 ;) Mutta hienosti toimi. Seuraaminen, alko poikittamisena ja kävi vähän väljänäkin, mutta loppui hyvin. Kontakti tuntu tosi hyvältä ja poikittaminen oli vähän painamistakin... Liike istu tosta vaan ei mitään kommentoitavaa. Luoksetulo, jossa vauhti tosi hyvä ihan loppuun asti. Seisominen ja maahan nopeet, mutta seisomisesta lähti vähän ennakoiden.

Setin jälkeen kaukoja, joissa huolellisilla merkeillä vähän takenemista (seiso-istussa, joka ollut se vaikein), ja matkakin oli huolella pitempi, kun ennen. Tosi hyvät oli siis kaikki vaihdot nyt!

Ruudun loppua otettiin ilman ruutua, eli seuraamiseen kutsua lähinnä. Tuli hyvin. Myös muutama kerta tuota luoksetuloa seisomisesta kutsuna ja läpijuoksuna hyvällä vauhdilla. Olin ihan SUUUUPER tyytyväinen Aatuun :)

Pietarikin kyllä osoitti kyvykkyytensä, mutta menin valitsemaan sen palkkaamattomuusliikkeistä yhden väärin. Liike maahan oli eka, ja se suju. On siis selkäytimessä, kun ei sitä oo otettu oikeastaan ollenkaan. Sitte oliki hyppy, jota on otettu, mutta kun se istumispaikka sakkaa, niin se sakkaa. Istu taas koko koira hypyn sivuun ja paluu tietysti sitten kiertäen. Oli pakko korjata ja palkata. Jatkettiin sitten vielä liike seis ja kaukot palkatta. Ne hyvät.

Hiottiin sitten tuota hyppyä kuitenkin vähän ja viime kerralla hokaamani niksi auttamiseen toimi vähän vaihtelevasti. Plääh. Tää on niin tyhmää hiomista, mutta en aio toista avo kakkosta ottaa ainakaan tän liikkeen takia.. No, jospa se siitä, kun panostaa istumisissa siihen oikeaan istumispaikkaan. Yrittää se kuitenki kovasti :)

Sitten siirryttiinkin keppeihin ;) Pietarille samaa tuttua kaavaa ja hyvin se vetää. Vähän toki epävarmuutta välillä, mutta 8-9/10 aina oikein molemmilta puolilta, löysällä hihnalla!

Aatukin pääsi keppeileen. Sille avokulmasta hypyn kautta lähestymisiä. Ite vieläpä koitin hästätä vierellä sivusuunnassa, tai rynnätä eelle ja kaikki toistot tasan tarkkaan oikein. Tuosta kulmasta taittuminen kepeille oli kans ihan uus ulottuvuus. Monestihan sitä on pitäny rauhotella tai törkätä tai jotain, jotta taittuu toiseen väliin :) Näin sitä eläkeläinen pelittää...

Eilen juostiin Aatun viimiset ohjatut, tavoitteelliset, oikeat agitreenit. Eihän ne ihan putkeen menny.
Niin paljon ois vielä opittavaa, mutta niin paljon mitä ei voi korjata.
Meistä ei sitten koskaan tullu hyviä.
Tällä hetkellä fiilis ei vaan oo hyvä, mutta jospa me vielä jaksettas pitää hauskaa ja koittaa saavuttaa se unelmatulos kuitenkin :)

Empty spaces - what are we living for
Abandoned places - I guess we know the score
On and on, does anybody know what we are looking for...
Another hero, another mindless crime
Behind the curtain, in the pantomime
Hold the line, does anybody want to take it anymore
The show must go on,
The show must go on
Inside my heart is breaking
My make-up may be flaking
But my smile still stays on.
Whatever happens, Ill leave it all to chance
Another heartache, another failed romance
On and on, does anybody know what we are living for?
I guess Im learning, I must be warmer now
Ill soon be turning, round the corner now
Outside the dawn is breaking
But inside in the dark Im aching to be free
The show must go on
The show must go on
Inside my heart is breaking
My make-up may be flaking
But my smile still stays on
My soul is painted like the wings of butterflies
Fairytales of yesterday will grow but never die
I can fly - my friends
The show must go on
The show must go on
Ill face it with a grin
Im never giving in
On - with the show -
Ill top the bill, Ill overkill
I have to find the will to carry on
On with the -
On with the show -
The show must go on...
-Queen-

Tällä kertaa oli ohjaajalla jäänyt pala huumorintajua matkasta, ja siitä syystä ei niin paljoa jaksanut innostaa Aatun karkailu Cacin luo, vaikka onhan se toisaalta suloistakin. Mutta siinä vaiheessa, kun rata jää kesken ku ohjaaja ohjaa koiran putken ohi toisen koiran luo, niin plääh :(

Huumorintajun puute ja erinäiset pääkopan sisältöön liittyvät seikat saivat aikaan myös sen, että tuli sählättyä vähän liikaa (unohtamalla rataa, alottamalla kepit väärin ym. ym.).

Kuitenkin, kaikesta huolimatta treenit suju pääasiassa hyvin. Kontaktit oli tänään tosi hienot. Kepeillä pysty vedättään kunnolla (jos vaan uskalsi) ja sitten saatiin hiomalla hienoksi myös yks kohta radassa, jossa käänsin Aatun poispäin käännöksellä. Hitto vie, ku osais ohjata, niin tuon koiran sais vaikka mihin :)

Putkeen mie oon kyllä uskomattoman huono sitä ohjaamaan. Mie en osaa yhtään arvioida sen liikettä, vaan tosi helposti ohjaan sen ohi putkista. Paikaltaan putkeen lähtö on niin ikään hankalaa, kun mun huitominen mahtaa olla niin epämääräistä...

Mutta mutta, ens viikolla viimeistä viedään...

Eilen väännettiin pätkää, joka oli kyllä tosi vaikea piirtää päästä, mutta pakko oli jotain yrittää vääntää, että taas itse muistaisin parit huomiot :)
Ja koska meni hyvin.

Tehtiin rataa kahdessa pätkässä. Aluksi keinulle asti ja sitten siitä eteenpäin. Lopuksi sitten koko rata.
Alussa tökättiin nelosputkeen vienti ja siitä jatko. Vedin liikaa putkesta ohi ja siinä söheltäessä yritin jatkaa eri tavalla, ku olin suunnitellu. Toistolla sitten korjasin nämä, ja mentiin keinulle asti tosi hienosti. Itse keinukin hurautettiin tuhatta ja sataa kontaktille asti ja siihen sitten ihan bueno stoppi -> pallopalkka poimittiin kyllä matkalla, mutta sitten mentiinkin liehittelemään Cacia. Tätä oli siis jatkunu jo odotteluajan, ja radalle mennessäkin katse oli Cacissa koko ajan.....

Jatkossa sitten ongelmaksi muodostu tuo keinulta jatko putkeen 15 asti! En millään saanu valsseja oikeaan paikkaan oikein päin. Ihan uskomattoman hankalaa. No, tässä kohtaa sitten ongelma vihdoin korjaantu ja ennen kaikkea sillä, etten kontaktilla kiirehtiny minnekään. Kun lähdettiin liikkeelle keinulta, sain paremmin oltua oikeassa paikassa. Jokunen kerta hiottiin myös hypyn 17 ottamista. Aluksi muka vedin sitä tarpeeksi hypyn taakse, mutta viime hetkessä väärältä puolelta ohi. Toistolla sitten päinvastoin. Kolmannella kerralla käännös oli sitten tiukka ja nopea. Loppu ongelmitta. Twistit meillä sujuu edelleen :)
Ja melkein joka välissä käytiin Nauttimassa Cacin viehättävää seuraa palkaksi ;)

Lopuksi sitten rata kisamaisesti läpi. Yhdellä riman tiputuksella selvittiin. Se tapahtu hypyllä 7, kun en vissiin jaksanu juosta. Putkeenki oltiin sitten menossa väärästä päästä, mutta korjattiin viime hetkellä. Loppu suju taas oikein. Kiva :)

Treenirata näytti tällä kertaa tältä:


Sitä treenattiin kolmessa pätkässä, joista viimenen pätkä sitten jäi kuitenkin loppujen lopuksi kahden esteen mittaseksi...
Ensin siis esteitä 1-8. Tässä hinkattiin eniten haltuunottoa kakkoshypyllä, ku enhän mie sitä meinannu tehä niin kunnolla ku piti. Rima sitten helposti tuli alas. Hyvillä haltuunotoilla käännös kolmosputkeen oli hyvä. Toinen kohta mitä alussa piti vähän fiksata, oli tuo jatkon ohjaaminen. En ollu tosiaankaan taas tajunnu, mihin koira hyppää vitosen, jos sitä ei kunnolla jo siellä käännä keppejä kohti... Tämän sitten ohjasin onnistuneesti niin, että jäin kutoshypyn ja keppien väliin ensin kutsumaan koiraa ja sitten tein puolivalssin, joilla kepeille meno oli sitten hieno. Ei keppivirheitä.

Treeniä jatkettiin sitten pätkällä 8-14. Tässä kokeilin, pitäiskö pakkovalssata ysillä, mutta turhaahan se oli, joten siinä ihan vaan koira vasemmalla ja siitä hypylle&Aalle. A oli joka kerta hieno. Renkaalla ei virheitä, mutta sitten taas tuo kolmentoista ylitys ja siitä keinulle meno. En taaskaan tehny kunnon haltuunottoa ja se näky siinä, että linja keinulle ei ollu hyvä. Tätä sitten hiottiin, että sain sen jo ennen kolmeatoista kääntymään oikeaan suuntaan.

Lopuksi sitten hypyn kautta puomia. Ei käyny putkessa.
Harmi toisaalta, että ei ehtiny koko rataa vetää ja kokeilla oisko noi hiotut kohdat siirtyny sinnekin, mutta toisaalta pitäs muistaa kiitollisena tehä lyhyttä, koska niissähän sitä sinne selkärankaan iskostuu asioita.

Nousu kakkosiin jäi viikonloppuna sitten vähän niinku yhden riman päähän... tai sitten johonkin ihan muuhun. Lauantaina kisattiin kaksi tosi hyvää rataa. Sunnuntaina sitten taas ei niin hyviä, joissa siis näkee sen, että ei agissa voi olla kovin suoritusvarma... ei vaan voi.

A-kisa: Selvitettiin siis puhtaasti, mutta viimenen rima läpsähti alas. Rata ei ollu mitenkään erityisen helppo, mutta ei toisaalta ihan vaikeakaan... Kontaktit tehtiin varmasti jne. Viimenen rima tosiaan tuli alas, ja varsinaista syytä sille en tiedä. Siis en ainakaan tietoisesti tuuletellu tai hihkunu rimaa alas, mutta oisinko kuitenki häirinny sen verta pahasti, ettei hypänny loppuun. Tästä siis 5 ajalla -16,05 ja luokkavoitto :)

B-kisa: Ei menny ihan niin sujuvasti, mutta puhtaasti kuitenkin, kunnes piti kääntyä vimpalle hypylle. Aliarvioin kääntämisen tarpeen ja Aatu sujahti sen ohi :( Ihan ei kiellolla tästä selvitty, kun palatessa poimittiin ylimääränen hyppy mukaan, mutta väliäkös tuolla, sano yks pohojanmaalainen aikanaan...

C-kisa:Oli siis hyppis ja huh hah hei. Näissä ei kyllä oikeen meinaa olla järkeä... Valmistautumisesta asti, meni kaikki pieleen ja mie en osannu ohjata yhtään. Kepeiltä virhe ja sen jälkeen sitten esteitä ohiteltiin ties kuinka monta ennen maalia. No, siinäkin vielä loihakkaasti ohitettiin vimppa hyppy (taaskaan en kääntäny) ja poistuttiin radalta. Eli hyl.

D-kisa: Kisaa varten piti kyllä koota ittensä, kun ei oikeen luotto pelannu, että hurlumhiradan jälkeen saatais juostua kontrolloidusti toinen... No, valmistautuminen onnistu nyt hyvin, koska leikitin Aatun pallolle ihan kunnolla. Rata lähtikin sujumaan oikeen hienosti. Käännökset meni suunnitellusti jne. Puomin kontakti meni "vähän" pitkäksi, mutta sekään ei haitannu, kun kuitenkin reagoi myöhässä, eikä törkeästi karannu koko tilanteesta. Siitä jatkossa vaan unohin käskyttää taas putken. Hirvee usvatussuora, jossa ois pitäny tosissaan tulla koiralle käskyä, niin mie en sanonu mitään... No, väärästä päästä se putki sitten löyty. Jatkossa oli aika vaikea kepeillemeno ja itellä leikkauskulma takana, mutta ne mentiin kyllä aivan mahtavasti vauhdilla ja varmasti. Jatkossa sitten taas olin pahasti hukassa, eikä loppusuora onnistunut. Keskittyminen nyt oli jo mennyt, mutta epäilenpä, että virhe ois voinu tulla kuitenkin.. HYL siis tämäkin.

Harmittaa, että eilisistä loistosuorituksista puuttu kuitenki se viimeinen silaus... Toisaalta mieli jäi kuitenkin hyväksi, sillä hyppäriä lukuunottamatta radat oli sujuvia, tasapainoisehkoja ja yhteistyökykysiä. Paketti pysy kasassa lähes koko viikonlopun. Nyt on kahdet tällaset kompaktipakettikisat takana peräkkäin, jospa se kielis siitä, että sitä tulostakin joskus vielä tulee...

Ei me malteta lopettaa....

Viime viikolla ei meeny ihan putkeen... tai oikeastaan ei menny renkaaseen ja kepeille ;)

En jaksa piirtää edes rataa (se löytyy Tassun ja Hurjan blogista...), mutta mitäpä tuosta piirtämäänkään, kun ei koko tunnin aikana hditty muita kohtia hioa, ku rengasta, ja keppejä. Ekaksi ei juoksi renkaan sivusta sen sata kertaa, kun lähestyminen ei ollut suora, vaikka kuinka yritin sitä sinne työntää, lähettää ym. Lopulta saatiin kyseinen pätkä sujumaan vasta, kun menin kutsumaan renkaan taakse.
No, tässä pätkässä oli taas hyvä muistutus siitä, että nuo kauempaa ohjaukset radan alussa meillä sujuu (koputtaa puuta, mutta on siis ainakin tähän asti sujunu ;) ).

Kepeillä sitten ongelma oli se, että niitä ei tietenkään tehty loppuun asti. Puolenvaihto ois pitäny tehä aika tiukasti keppien jälkeen, mikä tietysti sai aikaan sen, että Aatu jätti kepit kesken. Perusongelma, joka voi ilmetä ihan ilman puolen vaihtoakin, niin saati sitten tuollasessa. Ja tätä sitten kesti ja kesti ja kesti... voi kurjuus, kun kisat on tulossa.

No, viikonloppuna käytiin näitä treenaamassa. Lauantaina keppejä, joissa vauhtiesteinä oli rengas ja yksi hyppy. Saatiin hyviä toistoja nyt, vaikka taas meinas olla karkailuakin (vaikka pallo oli valmiina kasvattamassa motivaatiota). No, pääsin kuitenkin puuttumaan näihin nyt niin hyvin, että alkoi sujumaan. Samoin rengas nyt ensimmäisenä esteenä onnistui kivasti, eli helppoa saatiin tehtyä.

Sunnuntaina tokotreenien päätteeksi muutamaan kertaan kepit ihan yksittäisenä esteenä, ja ei kertaakaan väärin, vaikka kikkailinkin puolien kanssa ja välillä ryntäilin yms. häiriötä koitin saada aikaan. Mää itseasiassa tällä hetkellä luulisin, että esim. kisoissa varmin puolenvaihto kepeillä (takaa leikkauksen lisäksi ois persjättö, jos sellanen tarttee tehdä, mutta voi olla harhakuvitelmaakin... Mutta niissä ei ole kertaakaan mun liikkeeseen reagoinu.

Aatu kävi vääntämässä oikeen olan takaa rataa ja sen pätkiä. (Tai minähän se väänsin...). Meitä oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten aikaa oli tosissaan juosta. Ensin hiottiin tuota pätkää 3-9. Ensin tein pakkovalssin kutosella vähän väärässä paikkaa, mutta kun korjasin sijoittumisen, se sujui kyllä. ysihypylle työnsin takaahyppynä ja tämä suju, vaikka kiirehän siinä tuli jos ei edenny. Mikko pisti mut keksimään muita vaihtoehtoja tuohon. Niistä sitten kokeiltiin poispäinkääntöä, eli seiskalla valssaus, ennen kasia käteen ja siitä poispäin ysille..... Tai siis noin sen ois pitäny mennä. Mutta eipä menny. Ei sitten niin millään. Ihan käsittämättömän vaikea oli kääntää Aatu kasin jälkeen, ettei se menny väärästä suunnasta ysiä. EI onnistunu sitte millään. Huh. No, onneksi sitten koko rataa mennessä sai taas palata työntään taakse. Erikseen otettiin vielä twistiä 13 hypyllä ja siitä jatkoa putkeen ja puomille. Tää meni mun muistaakseni kivasti. Pientä säätöä varmaan sijottumisen ja rintamasuunnan kans.

Koko rata oli jo kerenny unohtua välissä, mutta tutustuttiin uudelleen ja sitten se sujukin aika mainiosti. Eka kierroksella tais joku rima tippua, mut muuten puhtaasti. Toka kierroksella tais mennä vielä paremmin. Loppuun vielä puomia palkalla. Puomilla oli ihan pientä epävarmuutta tassujen paikan suhteen kerran, mikä sitten vaikutti pikkasen lopulta vauhtiin, mutta läpi ei tultu, korjasi ite tassut oikeaan paikkaan jne. Tosi tyytyväinen oon. Samoin kepit meni tosi mahtavasti.. Oikein hyvä mieli jäi. koko treenistä. Vertaan aina noita pitkiä pätkiä viime talveen, jollon kokonaisuus ei oo ollu yhtään hanskassa ja  on pelottanu ohjata koiraa. Nyt voi ihan kunnolla revitellä :) Ja paketti voi jopa pysyä kasassa.... Paljon on korjattu sekä taidoissa, että asenteessa!

Viime viikolla pääsi Aatukin taas agiliitämään. Olihan se kentän reunalla vaikea pideltävä, mutta radalla meni ihan kivasti, vaikka jouduttiinkin hinkkaamaan juttuja, ja aina keskeytyksissä alko armoton komentaminen...

Keppejä piti vähän muistutella itelle taas. Niiden loppuun vieminen on vähän epävarmalla pohjalla, mutta ei mitään major ongelmaa.. Kepeille meno sujuu kovassakin vauhdissa hienosti. Eka radanpätkään mahtu välistävetoa ja valssia, jotka molemmat suju ihan ok, jos vaan ehdin tekeen ne kunnolla, ja ehdinhän minä ku en jääny seisoskeleen. Aan kontaktit oli tosi varmat ja nopeat.

Toisena harjotuksena oli sylkkäri ja poispäinkääntö. Tarkoituksena saada koira käännettyä ennen hyppyä tosi tiukasti, jotta loppu onnistu. Tätä sai kyllä hinkata. Noista sylkkäri meni ihan kivasti, kun hoksasin taktiikan, mutta poispäinkääntö tuottikin jo vähän tuskaa. Tällasia nippelinappeleita pitäs harjotella...

Radan pohjat muuten löytyy mm. Tassun ja Hurjan blogista, mutta eka rata oli numeroitu meillä eritavalla.. Pitää kattoa jaksanko piirtää sitä itse kotona...

hirmu kiva fiilis oli Aatun kans treeniä. Nyt ku jotenki sellanen tuntuma on, että meän suhde ei oo enää niin pielessä ku vaikka viime talvena, niin se jo tekee paljon. Ai että!

Tällasta treeniä teki meidänkin valmennusryhmä torstaina. Aluksi esteitä 1-5, sitten kepeille törkkäystä suoraan, hypyltä ja putki-hypyltä. Lopuksi koko rata.

Ihan uskomaton treeni, kun ei oikeastaan kertaakaan menny mikään väärin. Aluksi varmistelin liikaa kakkos hyppyä, mutta ehdin mukaan jatkoonkin. Samoin twistin paikkaa parannettiin toiselle kierrokselle (enemmän pakkia). Kokoajan siis oikeat esteet suoritettiin. Kepeille törkkäys onnistu hienosti. Muutaman kerran jätin kepit tekemättä loppuun, ja niin teki Aatukin mun ohjeesta. Kun en hösöttäny, vaan käskytin loppuun, niin tämäkin korjaantu. Koko rata puhtaasti kaks kertaa. Siinä ongelma oli se, etten uskalta nu kääntää renkaalla. Kuitenkin tästäkin huolimatta Aatu käänty ajallaan. Mun pitäs ottaa rengastreeniä itelle rohkasuksi. Siinä siis sivuvedätyksiä ja käänöksiä.

Aatu palkkasi itse itsensä tehokkaasti Kakilla ;) Kaki on villakoirauros, jonka perään Aatu vinkuu ja vikisee. Tennispallo oli näissä treeneissä ihan turha kapine, se kun ei kiinnostanu vähääkään ton ihanan uroksen rinnalla. Että näin.

Aatu aloitti hallikauden agissa eilen. Oli ihan huippukivat treenit!


Harjoteltiin pakkovalssia ja vähän jaakotustakin, jota tein muuten sitten ekaa kertaa!
Ensin siis tuota 1-9 pätkää, jossa ei vissiin kertaakaan päästy ysille asti ihan tosta noin vaan. Pakkovalssit onnistu hyvin, mutta kiirehän mulle tuli ku mikäki tossa suoralla ennen keppejä... Harjoteltiin sitten enimmäkseen sitä. Tässä vaiheessa yritettiin saada mulle etumatkaa niin, että jaakotuksella ois menty 5-hypylle. Se nyt ei ihan sujunu ku koko ohjauskuvioa harjottelin ekaa kertaa... Mutta siis lopulta pääsin ihan hyvin vauhtiin. Ite kepeille meno ei sitten kuitenkaan onnistunu kovinkaan hyvin, kun tahto löytyä aina tuo ylimääränen okseri ennen ku oli käännös lopussa tehty.. Lopuksi sitten keskityttiinkin siihen, että palkkasin pelkästä käännöksestä 8 hypyn jälkeen. Se oli mukavaa ja hyödyllistä :) Se nimittäin kääntyy tosi hienosti, kun vaan käännän oikein. Kun en edes yrittänyt keppejä, keskityin käännöksen ohjaamiseen paremmin!

Lopussa twistiä tuolla 1*-6* kuviolla.. Kolmosen kiersi takaa oikeen makeesti. Ei tarvinnu yhtään jäädä varmisteleen sitä. Twistiki onnistu sulavasti. Ekalla kerralla oikea putken pää ei löytyny ku en kääntyny sitä kohti, mutta kunnon käännöksellä sekin löyty hienosti ja puomiin oon tosi tyytyväinen!

Pitkästä aikaa raportoitavaa treenirintamalla. Käytiin hakemassa agituntumaa activen epävirallisista kisoista.
Mölliradalla mentiin kovaa ja hienosti. Lopussa hätäilin, ja sain aikaan putkella kiellon... Yritin siis vähän oikoa ihan tyhmässä paikassa. Loppuun kuitenkin ekaa kertaa koskaan "oikealla" radalla poispäinkääntö, ja hienosti suju :)

Kisaavien rata oli sitten sellanen töks-hups-ohoh-ei haittaa-rata. Kepeille töks parikin kertaa. Putkeen väärästä päästä ja lennosta jatkettiin. Puomille ei oikeen kääntyny, yks rima tultiin alta ja loppuun vielä väärä kontakti, kun niitä siinä oli vierkkäin kaks. Kepit oli ainoa minkä korjasin. Lopussa pystyin vedättään, mikä oli hyvä. Kontaktit oli jopa mageet. Ei hiimaillu liikaa ja stopit varmat. Mutta tuo ohjaus. Se oli melkein sellasta, mikä joskus on saanu kisoissa hermot kiristyyn itkuasteelle...

Nyt ei siltä kuiten tuntunu, ja Marin hyvät neuvot radan jälkeen ansaitsee ison kiitoksen!!
- käännökset ennen estekäskyä (tämän puutteesta johtu keppitöks ja puomin melkeinohitus)
- kroppa oikeaan suuntaan
- ei saa huutaa lellipennulle :) En sille missään vaiheessa hermostunu, mutta yritin taas hallita sitä liialla volyymilla

Eilen taas activen treeneissä.
Aluksi vähän teknistä suoritusta. Ekalla kerralla mentiin kaikki hypyt oikein. Keinukin oli aivan fantsu. Ekan kerran jarrutti vasta kontaktilla ja silti hieno stoppi :). Sitten alettiin hinkkaamaan suoritusta hyväksi ja siinähän sitten kesti. Aloin tekeen kaikkea liikaa ja väärässä paikassa ja vaikka mitä, joten aikaa tuhraantu. Lopputunnista tein sitten samaa harjotusta ittekseni ja sitten honasin virheeni paremmin.

Sitten rataa, jossa vaikeimmiksi arvioimani kohat menikin hienosti ja helpommat sitten vaati harjoitusta. Suorasta putkesta kääntyminen on kamalan vaikeaa. Tämä tulikin meille kotiläksyksi. Jouduttiin jopa luovuttamaan ja pätkäseen harjotus suoralle putkelle (palkattiin, kun käänty ja jatkettiin sitten seuraavalta hypyltä erikseen). Kepit hienot, välistä veto hieno. Kertaakaan ei valinnu väärin putken ja puomin väliltä, mutta ohjasinkin tämän tarkasti. Vekin tekeminen käännöksen terävöittämiseksi (esim. ennen hyppyä 13) on mulle vähän hankalaa. Pikkujuttu, jolla sais joitain kohtia helpotettua, kun se tulis luontavammaksi liikkumistavaksi. Toinen sitten se, että vielä rohkeammin voisin uskaltaa suullisessa käskytyksessä ennakoida. Yhden putken meni ohi (12). Korjaantu heti kun käskytin putkeen jo sen ollessa edellisessä putkessa, vaikka välillä oli hyppy suoritettavana.

Tää myös sellanen oma havainto mm. niistä OKK:n edellisistä kisoista, että samantapasessa tilanteessa otettiin hylky...

Pitkästä aikaa (melkein vuosi väliä edelliseen) agikisoista saaliina Nollatulos. Kakkoset siis lähestyy... ;)
Muutenkin takana viikonlopun radoilta kolme tosi hyvää rataa ja yks ei niin hyvä, mutta sitäkin hupasampi.

A-kisa: Eka agikisa oli sellanen ei-niin helpon tuntunen. Jyrkkiä käännöksiä ja keppien lopetus haastava. Rata oli myös (varsinki lopusta) sellanen, että jos kontaktit ois juostu läpi, niin pulassa ois ollu. Tämä rata suoritttiin kuitenkin "puhtaasti" paitsi että hylky siitä tuli. Keppien edessä odotteli aikasta lähellä hyppy, mutta sinne ei ois saanu mennä... Ois pitäny uskaltaa olla voimakkaasti vetämässä koiraa pois kepeiltä ja kääntämäsä ajoissa, mutta en uskaltanut, kun halusin puhtaat kepit. Tämä kostautui siinä, että Aatu kävi suorittaan tuon hypyn mitä ei saanu. Siitä kuitenkin lennosta jatkettiin hyvää rataa ja loistavia kontaktja!

B-kisa: Oli hyppyrata, jota odotin innolla :) Että pääsee juoksemaan. Sekin suju varsin mainiosti ja tässä nolla oli kans tosi lähellä, mutta yks voimakas tässä tuli pahasti hypyn päällä ja rima tuli alas, joten vitska. Tällä kuitenkin lohkes luokkavoitto :)

C-kisa: Tässä sitten onnistu kaikki. Osasin valita ohjausratkasut oikein. Alun kepeillemenon tein eritavalla ku suurin osa muista. Pitemmän kautta, mutta suorassa linjassa. Kepit oli jälleen loistavat! Lopussa olin kerrankin aikataulussa käskytyksen kanssa ja tähän vielä varmat kontaktit niin nolla ja luokkavoitto!!

D-kisa: Oli sitten viikonlopun huonoin ja hauskin rata. Malliesimerkki siitä, miten käy ku väsymys ja hyvänolontunne puserossa lähtee radalle. Eli ei, emme lähteneet hampaat irvessä jahtaamaan luokkanousua. Alussa heti oli tosi haastava välistävetopyöritys. Mulle tais radan kattomisen jälkeenkin jäädä tunne, että katon mitä Aatu tekee, et miten ton ohjaan. Koska sillä oli "mennään kaikki esteet" viikonloppu, tuli hylky jo kolmosen jälkeen... Ylimääränen hyppy. Sen jälkeen sitten kepeilläkin virhe (en jaksanu yhtään käskyttää). Kontaktit tehtiin hyvin, mutta muuten ei enää varmisteltu mitään ja homma oli vähän lähteny lapasesta. Viikonlopun hauskin suoritus oli mielestäni se, kun Aatu hyppäs pituuden puhtaasti kaikkien neljän kepin välistä koskematta lankkuihin, MUTTA lankkujen päädystä päätyyn. Ei siis niiden yli oikeaoppisesti :) Loppusuorallakaan ei jaksanu kaikkia hyppyjä hyppiä.

Aivan fantsut fiilikset jäi nyt näistä kisoista. Näin sen pitää mennä. Omat ajatukset oli nyt puhtaasti siinä harrastamisessa, eikä kisaamisessa ja se näky fiiliksessä!!
Mutta nillitetään nyt ees vähän... nimittäin tuota loppusuoraa. Sitä muuten pitää harjotella. Ei se irtoo niin hyvin ku haluan ;)

Olipas hyvät treenit! Kaikki ei ihan nappiin menny, mutta paremmin ku aikoihin. Ja onhan se niinkin, että jos ei treeneissä tuu virheitä, ei pääse oppimaan. Tänään myös tästä malliesimerkki :)
Teemana poispäinkääntöharjotusten jatkaminen, ja pitempi rata.

Piirros on kyllä tooodella paljon sinnepäin. Tuossa radassa hypyt neljä ja viis pitäs olla selkeästi mutkaputken oikealla puolella. Myöskään kaikkia hyppyjä en osannu piirtää joten tuo harjotus 1*-5* tehtiin vähän eri hypyillä.... mutta menkööt nyt näillä. Idea tulee kyllä tuostakin oikein hyvin selville.

Sillä alotettiin. Poispäinkääntö kolmoshypylle ja ennen nelosta. Alku meillä suju oikein kivasti, mutta tossa kolmosen jälkeen oli tosi pahasti hakusessa oikea ajotus käännölle. Aatun vauhtiin nähden ajauduin liikaa neloselle, jollon se ehti säntäämään eteenpäin. Välillä sitten ennakoin liikaa. Suurin ongelma kuitenkin oli se, etten tehnyt KUNNOLLISTA haltuunottoa kolmosen jälkeen. Tätä mun pitäs harjotella ihan makupala kädessä. Aatu nimittäin tulee käteen tosi hyvin, kun vaan itse teen sen oikein. (Kas kummaa ;) ) Lopulta kuitenkin saatiin kuvio onnistumaan ihan nätisti.

Sitten rataa 1-16. Siinä alku meni hyvin. Tosiaan tuossa putkella piti piirrosta enemmän vetää koiraa ekasta päästä ohi, mutta houkuttimena oli toki tuo hyppy, joka oli todella lähellä putkea. Aatu meni joka kerta oikein. Persjättö onnistu hienosti, ja olin liikaakin vedättämässä kepeille. Eka väli siis hukassa. Tätä jouduttiin hiomaan, ONNEKS. Sain jälleen kerran Mikon perusteellisesta opastuksesta selville yhden perusvirheen, mitä jatkusvasti teen, eli kun pitää hidastaa, otan haltuun. Estän Aatua tekemästä oikein. Ihan puhtaasti oon luullu, että niin mun pitääkin tehä!

Nyt taas tajusin, että kyse on eri asioista. Sitten kun ohjasin kuten aluksikin, mutta hidastin omaa vauhtia, haki Aatu tosi hienosti kepit ja teki hienosti ne loppuunkin. Putkella käskytin sitten myöhässä, ja sain sen vedettyä 11 hypystä ohi. Jatkettiin kuitenkin ja poispäinkääntö muurille onnistu. Loppu myös tosi sulava ja Aan stopit buenot.

Tota väliä 10-14 hiottiin kuitenkin kans. Putkesta käännöksen hypylle sain korjattua  helposti. Poispäinkääntökin onnistu periaatteessa joka kerta, mutta tein sen vähä liian aikasin, jolloin hypyn suunta muurilla ei ollu kohti seuraavaa, ja kaarros meni liian pitkäksi. Etsittiin siis oikeaa poispäinkäännön ajotusta. Sitä en tiiä menikö se vielä perille, koska olin ihan innostunu muista harjotusten palasista, ja siitä, että rata ei ollu kuitenkaan yhtä eikueikua :) JEE!

Tarkoituksena oli tehdä rataharjoitusta (kontakteilta jatkot, ohjaus, miten helpolta tuntuu jne.) asenteella osataan ja onnistutaan!



Ihan ei asenne kokoajan pysyny kohillaan, sillä kepit ja puomi ei kokoajan oikein sujunu. Kepit useammankin kerran tuli vimpasta ulos, mitä ei oo nyt moneen kuukauteen tehny :( No, paljon teki oikeinkin, kun itse keskityin, mutten painostanu liikaa. Lopuksi vieläpä yksittäisenä tai parin hypyn kautta hirmuvedätyksiä, ja mitä kovemmaksi vauhti kiihty, sen intensiivisempi oli loppukin. Kertaakaan ei kovassa vauhdissa tullu kesken ulos muutenkaan, joten jospa se kisoissa sitten kestäis ja tää oli joku ohi menevä mielenhäiriö.

Puomilla ongelmana on se, että pysähtyy hienosti, mutta tahtoo jäädä etutassut esteelle. Jos sitten pyydän jatkamaan, tai vedätän liikaa, tulee läpi. Tätä saatiin kyllä tosi tosi hienosti korjattua, kun oli aikaa ottaa toistoja ja toistoja, ja malttia palkata.  Kisoissa pitänee sallia  tuo nopea ja varma stoppi, eikä keskittyä liikaa tassuihin... Haetaan se ihan oikea paikka treeneissä.

Aa puolestaan oli aivan Fantastinen. Se tippu ihan sukkana alastulolle ja oli siinä  just niin kauan ku  vaadin. Useamman kerran otin niinkin, että  itse pysyin täydessä vauhdissa  kohti putkea ja lennosta pyysin jatkamaan (tähän kai sitä pitäs aina pyrkiä, mut me nyt ei ihan vielä olla siinä ;) ). Kertaakaan noidenkaan jälkeen ei tullu läpi. Hyvä hyvä.

Rata nyt oli helppo, mutta tyytyväinen olen siihenkin, että sain ohjaukseen osaa ja onnistu fiiliksen. Kertaakaan ei missään kohtaa menty ohi tai väärin tai mitään (vaikka välillä varioitiin tuota rataa ihan toisellakin tapaa).

 
Vähän tämän näköstä pyöritystä oli Mikko meille valmistellut... Ensin rataa niin, että koira lähetettiin takaa-käskyllä kolmos ja vitoshypyille. Tämän periaatteessa piti sujua, ja varsinkin kolmosen kiersikin hienosti, mutta eipä sitten hypänny. Alitti rimat aluksi moneen kertaan. Jäi ikäänku päälle. Rimat tosiaan olikin 45cm, ja näitä on ollu aika vähän. Saatiin nyt neuvoksi alottaa treenit aina isoilla hypyillä. Eka hyppy radasta aina ylös, ja aluksi alle toinen rima, niin oppii niissä vaikeimmissa tilanteissa, missä ois mukava tulla ali ponnistamaan! Samaa takaahypyille.
Toiseksi sitten nuo suorat putket... aika hiljasta, että oisin missään ollu ajoissa. Mutta saatiin me jotain aikaan. Aa oli hyvä :)

Sitten sama rata, tosin vaan seiskahypylle asti. Tälläkertaa poispäin käännöillä. Ensin en osannu alkuunkaan. Vedin koiraa liian aikasin hypylle, enkä yhtään riittävästi käteen. Sitten, ku hoksasin tän, ni tuntu oikein kivalta ohjaustavalata. Vimpalla kerralla olin tosi pahasti jäljessä tossa nelos putkella, mutta määrätietosesti tein ohjauskuvion ja Aatuhan teki tosi hienosti.. Liikaa varmaan niissä tilanteissa, missä tuntuu, et on myöhässä alan hätäileen, enkä takana jatka ohjaamista, vaikka yleensä oma liike saa Aatun toimimaan, vaikka se ois kauempanakin ja eellä...

Mutta olihan säätöä. Onnistuneet suoritukset tuli aina vasta joskus miljoonannella toistolla. Oma toiminta oli taas niin avutonta, että huh huh. Tää ei oo mun laji sitten alkuunkaan. Mutta luovuta en. Niin kerta.
 

...jatkaa agikisaamista kassilla parin viikon päästä :)

Tänään tehtiin Aatun treeneissä irtoamisharjoituksia mekin. Päästiin vähän kokeileen ympyrää, jota ois tarkotus huomennakin ottaa... joskaan ei ihan samanlaisena.

Ensin kuitenkin aloitettiin sillä, että harjoiteltiin irtoamista yhdelle hypylle. Tämä sujui hienosti. Metrejä kärsi ottaa niin paljo ku vaan mahtu. Hienosti Aatu myös käänty hypyllä. Mie ite meinasin ensin valuttaa käännöstä kauas, mutta maahan piirretty viiva autto :) Samaa tehtiin sitten pyös niin, että mentiin siivekkeen päätyyn (vai miten sen vois sanoa??) ja sieltä siis periaatteessa 90 asteen kulmassa lähetystä. Irtos ihan kuten kohti hyppyäkin.

Sitten rataan. Ensin numeroita 1-6Tuossa oli ideana lähteä kolmoshypyn vierestä ja irrottaa koira kakkoselle ja siitä sitten jatko. Ensin en liikkunut tarpeeksi, ja Aatu tuli ohi, mutta sen jälkeen meni kakkosen tosi hienosti. Huonoin osio meidän kohdalla olikin sitten jatko. Mie joko jäin jälkeen, tai en ohjannu loppuun asti putkeen, eli Aatu meinas karkailla keinulle... Mutta ei nyt ihan törttöilyä ollut siltikään, vähän vaan epätarkkaa. Keinut ihan ok.

Sitten sitä pyöritystä, eli esteitä 1*-17*. Isot ympyrät onnistu ilman ongelmaa. Pystyin pysyyn kohtuu kaukana Aatusta. Pikkuympyrällä törttöilin! Ensin olin hidas ennen kasia ja jarrutin. Sitten lopetin ohjaamisen ysille kesken. Kun tämän korjasin, oli meno hienoa.

Tätä siis huomenna lisää.

Mentiin perjantai-illan päätteeksi hallille kokeileen uusintana edellisen päivän numerotreeniä. En oikein osannu rakentaa rataa järkvästi niin, että etäisyydet ois ollu yhtä pitkiä ku oikeassa treenissä. Noh, ideaa kuitenkin saatiin kokeiltua. Yritin keskittyä tohon 6-hypylle lähetykseen ja sen jatkoon molemmilla ohjaustyyleillä. Kun etäisyydet ei ollu niin pitkiä, sujui hyvin. Persjätöillä paremmin ku valssaten :)

Pietarin kans tehtiin keinutreeniä, kun oli kerran kepo mukana :) Mukavasti suju taas. Hallin kontaktit on liukkaammat, ku ulkona, ja Pietari vetää vähän sutia mennessään ;)

Tänään jatkettiin myös Aatun kans treeniä Mikon valvovan silmän alla. Treenin aiheena oli valssit ja persjätöt.



Ensin numerorataa valssaten joka välissä. Vaikeaa, ja lisäksi tökki vähän muukin, ku valssaaminen. Harjotus lähti oikeastaan menemään pieleen, ku Aatu ei irronnu kakkoshypylle, tai sitte se kiersi sen takaa. Jouduin viemään sitä tosi lähelle ja seurauksena kiireen tuntu ja tökstöks-liike. Sitten hinkattiin kutoselle irtoamista. Ajauduin liian lähelle sitä, ja tökki. Seiska kasi väli oli kans hankala. Pitkä ja kiireinen... No, mutta meni se jotenkuten.

Sitten sama rata persjätöillä. Meni jo paremmin, tosin jäin pyllimään 7-8 välille, mutta sekin saatiin lopussa korjattua. Huomas vaan, että näitä persjättöjä ei oo tullu harjoteltua, joten hirmu epävarmaa oli. Tää on ehdottomasti harjotus, mikä pitää rakentaa uudestaan.

Lopuksi ehdittiin ottaa persjättöä vielä tuolla kirjainradallakin, ja siinä se sujui jo paremmin, kun unohin Aatun ja kuuntelin vaan Mikon juokse-juokse-käskyjä ;)

Välissä otettiin keppejä kohti putkea. Alussa karkas väärästä välistä, mutta toisella kerralla jo korjas. Lopussa pystyin irtoamaan sivullekin, ja teki kepit loppuun. Samoin otettiin kepeille törkkäystä, aloittaen putkipäästä kepit. Kerran palkkasin sen käteen tulosta, sillä ehtihän se putkeen vilahtaa. Ja sen jälkeen sitten hienoja ja sujuvia keppejä näinkin. Ollaan me näissä edistytty.

Käytiin sekä eilen, että tänään Aatun kans agittamassa. Molempina päivinä oikeastaan sama harjoitus: kepit ja niillä puolenvaihto (lähinnä valssi). Sekä takaa hyppy. Selkeästi näissä molemmissa on vieläkin tekemistä, että varmuus kasvaa, mutta kyllä näillä eväillä, mitä tässä about neljän kuukauden aikana on tapahtunu, ollaan edistytty.

Hyviä toistoja nytkin siis takana kuitenkin paljon, eli saatiin kuviot sujumaan oikein kivasti. Jospa se varmuus näiden myötä kasvais..

Kontakteja  muutamia, jotka nyt tosi hyviä. Niihinkin sitä vauhtia on selkeästi tullut ihan luonnostaan lisää :)

Käytiin hallilla harjottelemassa muutamia agijuttuja ihan muutamalla esteellä. Pääasiassa treenattiin hankalaa putkikulmaa, joka ei aluksi löytynytkään millään. Loppua kohti meni hienoksi :) Muutenkin sitten samalla putkella harjoteltiin suunnan käskytystä, että osaisin ajottaa käskyn ja liikkumisen oikein, ettei aina ampuis niin kauas ulos putkesta. Tämäkin sujui lopulta oikein hienosti!

Takaa kiertoa harjoteltiin myös oikein pitkällä lähetyksellä, samoin kepeille törkkäystä hirveestä vauhdista. Vitsit että Aatu oli taitava. Mie alussa sössin vähän, mutta Aatun avustuksella sain korjattua virheeni. Pujottelu on tällä hetkellä aivan mahtavaa!

Puomi pari kertaa, ja stoppi edelleen varma, vauhti vois parantua, mutta nyt ei radan tuomaa vauhtia ollut nimeksikään.

Näitä nyt vaan enemmän. Muutaman esteen treeniä ja perusohjauskuvioita, että mie ne joskuski oppisin. ja varmuutta...

Käytiin Aatun kans juoksemassa pari rataa activen epävirallisissa tiistaina. Möllirata ei ollu paha, mutta siinä oli yks putki, jossa ennakoin tulevan ajotusongelman, tuo 8. Putken päät oli lähekkäin toisiaan, ja oli riski, että työnnän Aatun väärään päähän, tai ohi koko putkesta. Jälkimmäinen tapahtu, joten siitä vitonen.
Muuten nollarata, mutta helppouteen nähden ei kovinkaan hyvä. Ois pitäny pystyä paljon tiukempiin kurveihin...
Tässäpä sutastu piirros...



Mutta eihän sitä pysty, jos on myöhässä kahdeksallatoista esteellä ;(

Kisaavien rata olikin sitten jo parempi, mutta siitä sitten taas tuli hylsy. Puomille asti loistavaa meininkiä. Puomikin kohtuu vauhdikas. Stoppi kuitenkin niin, että kaikki tassut oli puomilla. Ois pitäny hyväksyä tämä, mutta vaadin sen kuitenki maahan. Tuli sitten kokonaan alas, mutta pysähty. A olikin sitten täydellinen :) Minä vaan en osannut jatkaa rataa siitä. Työnnyin liian lähelle seuraavaa estettä (ku mulla kerranki oli aikaa...) joten vauhtia takaakiertoon ei sitten oikeen ollu ja Aatu tuli välistä. En saanu sitä välistä työnnettyä takasin, vaan hyppäs väärään suuntaan ja siitä hylsy. Lopussa olin taas ajatellu, että linjat on selkeät, mutta ei ollukaan, vaan ampu renkaasta ohi. No, tässä hyvää se, ettei hypänny väärin sitä. En korjannu, vaan jatkettiin loppuun.


Tiistaina vähän harmitti, kun ei sitten niin millään saada aikaan niitä hyviä ratoja, mutta muuten pitäs muistaa olla tyytyväinen parantuneisiin kontakteihin, loistaviin keppeihin ja siihen, että yhteistyöongelmat on mennyttä. Aatu pysyy nyt hienosti kuulolla. Kehään menossa revittiin palloa ihan huolella ja tämä ei ainakaan häirinny, päin vastoin oli alussa varsinkin tosi tarkkana. Eli mun ei tarvii enää rauhotella tai pelätä koiran karkaamista käsistä, vaan voin leikittää sitä ihan rauhassa :)

Ei oo oikein ehtinyt blogia päivitellä, kun on ollut töissä hässäkkää, leiriä jne. ja on kotona ollu intoa thä ihan muuta ku istua koneella. Mutta tuossa ennen riparia touhuttiin koirien kans aika paljon, joten parempi jotain kirjottaa muistiinkin. Etenkin, kun nyt sitten ollaan ohjatuista treeneistä kesätauolla...

Pietarin kans agilityssä alotettiin A-esteen harjottelu, ja sen suorittaminen sujuu samalla vauhdilla, ku puomikin. Vähän jopa pääsi loikkimaan huipun yli :) Kepit etenee hitaasti, mutta varmasti.. Rataharjoittelussa aloitettiin valssaamista. Nää tuntuu meille helpoilta, kun Pietari irtoaa niin hienosti, ja itselle asiat ei oo uusia. Toisaalta nimenomaan mukava tehdä ohjauskuvioita palikkahelppoina, sillä Aatukin vois hyötyä mun tehotreenistä ;)

Aatun kans käytiin parilla tunnilla saman viikon aikana, kun korvattiin jo etukäteen poissaolo. Ratapohja molemmilla tunneilla oli sama. Ekoissa treeneissä muut oli kolmosluokan maksikoiria, joten m sitten tehtiin vähän omanlaisia harjotuksia. Toisissa treeneissä oltiin ihan omassa ryhmässä.



Tiistaina siis ensin aloteltiin, ja sillon tehtiin rataa 1-12. Siinä alku meni hienosti. Leikkaukset kolmos-nelos, ja nelos-vitosväleillä oli ihan huiput, koska näitä pidin meille haastavina. Vitosputken jälkeen ei mitään ongelmia, kun vaan luotin taas siihen, että voin jäädä kauas ohjaamaan ja vaihtaa puolta renkaan tällä puolen. Kepit hyvät. Yhesti hätäilin alussa, mutta muuten täysin oikein. Vimpassa putkessa käskytys myöhässä, mutta muuten hyvä. Toistoilla ja pikaisella alastulolta vapauttamiselta puomi alkoi olla hyvä!

Toisena ratana otettiin kirjaimia (jonne piirroksessa on lipsahtanu ylimääränen J-este. Rataan siis kuuluu tuo J, missä ei muita numeroita ookaan. Samoin näytää flxin mainos olevan hienosti yhden hypyn päällä).
Tämä oli kohtuu helppo. Muutaman kerran taas olin väärin päin väärässä paikassa, mutta ne oli helppo korjata, ja nyt mielestäni taas muistan miten pitää tehdä esim. välistävedot... Keinu tuli kerran puolittain lentokeinuna, kun oli niin vauhdikas, mutta ei mitään. Toinen kerta sitten oli hitaahko, sen verran säikähti, mutta muuten ei painetta. Aatu on mahtikoira, kun ei se tällasista piittaa :)

Torstaina sitten homman nimi oli ottaa kisamaisesti koko rata, eli 1*-20*. Sitten vasta puututtiin ongelmiin... MUTTA, Aatu sitten veti loihakkaasti esteen 4* (joka on mainoksen alla) alitse. Ja sitten muuten ihan monta monituista kertaa. Alle laitettu toinen rimakin jyrättiin tyylillä läpi. Se meni varmaan niin hämilleen, ettei osannu muuta tarjota. No, jouduin sitten kikkailemaan ohjauksen kans, että se saatiin siitä esteestä yli ;) Muuten ihan hyvin meni loppurata.

Korjauskierroksella sitten otettiin väliä 10*-17* ja kokeiltiin ohjaamista kummalta puolelta vaan tota suoraa. Hienosti meni, vaikka vaihdoin puolen valsaamalla tossa 13* esteellä. Mutta ehkä parempi oli se alkuperänen... esteelle 18* lähestymistä otettiin kans, että saisin sen käskyn tulemaan ajoissa ja samaa tossa puomille menossa. Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvät treenit ja hyvä mieli :)

Ens viikolla ehkä käydään epävirallisissa, ja sitten koitetaan saaha aikaseksi itsenäistä treeniä.  Kesätauon painopisteenä tulee ehdottomasti olemaan kontaktit kummallakin koiralla ja kepit Pietarilla (ja toki Aatunkin kans niitä pitää vahvistaa edelleen). Aatun kans myös parilla esteellä kikkailuja pitäs tehä paljon, eli takaakiertoja, välistävetoja jne.

Torstaina vedettiin tollasta rataa. Ensin numeroita. Hyvin meni, paitsi käännös kolmoselta neloselle meinas mennä pitkäksi, joten siinä hinkattiin haltuunoton ajankohtaa.  Myös vitosputkeen irtoaminen oli vähän vaikeaa, joten pimeitä putkikulmia pitäs ottaa enemmän, että tulis varmuutta. A-este suju hienosti, ja saatiin kehuja :) Toisella kerralla se sitten pitkästä aikaa ampuki läpi, mutta uusinnoilla taas hyvä. Ohjeeksi sain nyt, että en saa muuttaa toimintaani millään tavalla, vaan pitää vaan usvattaa se läpi ja palkata vaan hyvistä. ELi luottamusta ja varmuutta tulis sitten sitä kautta. Muutenkin tuossa radalla teemana oli toki mun ohjauksen parantaminen, mutta tietyllä tavalla myös vaatiminen, eli nyt ei ollu kauheesti sellaisia "ei me vielä osata"-juttuja...

Kirjainrataa sitten lopuksi. Mistähän se johtuu, että aina lopputunnista tulee enemmän korjattavaa... No, tässä taas puhtaasti pelkän ohjaamisen korjaamista, eli ennakointia ja tarkkuutta. F-hypylle käännöstä pit treenata tosi paljon ja ohjauskäsi pitää pois näkyvistä, tai muuten ampu putken väärään päähän. Keppihin oon tyytyväinen, tosin kovassa vauhdissa pitää malttaa lähettää sitä, että pääsee alottaan hyvin, mutta loppu nyt varma.

Mietin tosi moneen otteeseen, lähenkö treenaamaan, että onko fiilis oikea vai meneekö hermot... No, lähdin kuitenki. Tarkoituksena oli ensin ottaa kahta pätkää torstain radalta, mutta jaksaminen ja aika riitti lopulta vain yhteen. Eli keppejä ja siitä seuraavaa hyppyä hinkattiin muutaman hypyn ja putken antaman vauhdin kans. Ensin keppejä yksittäin. Ei onnistunu riittävän hyvin. Ehti tulla välistä pariin otteeseen, kun liikuin sivulle tai jäin taakse... liekö treenattu liikaa vedätyksiä?
No, päästiin vihdoin ottamaan onnistuneitakin toistoja, kun yritin thdä mahdollisimman helppoa ja varmaa.

Siinä vaiheessa halliin tuli treenikaveri, joka itseasiassa oli rakentanu hallissa olevan radan ja ollut lämppälenkillä. Tää oli varmaan meidän treenien pelastus, sillä tässä vaiheessa vedettiin syvään henkeä Aatun kans molemmat. Lisäksi päätin ottaa Pietarin treenin välissä, etten menettäis niitä heikkoja hermojani...

Tämän jälkeen sitten alkoi Aatun kans sujua huomattavasti paremmin. Se alkoi keskittyä ja uskalsin luottaa siihen ja keskittyä omiin virheisiin. Vaikeaa oli taas tajuta, missä vika on.. Välillä olin liian edellä, jolloin hypylle viennissä Aatu jäi selän taakse, tai kaarros oli epätoivoinen. Välillä taas tein sellasen liikkeen tökkäyksen kesken keppien, että se ei jättänyt Aatulle mitään mahkuja onnistua. Lopulta löysin oikean rytmin ja jäin ajoissa jälkeen..tällöin sain oman liikkeen jatkumaan eteenpäin siihen asti, että Aatu oli tehnyt vimpan kepin, kuitenkin niin, etten itse ollut liian kaukana hypystä. Näin saatiin aikaan muutama toisto, jossa kaarrokset oli tiukkoja ja hienoja.

Lopuksi vielä A-estettä, jossa mielestäni vauhti paranee kokoajan. Stopit nyt hyviä, ei saa antaa lipsua...

Hei! Olen Piritta, ja olen älykääpiö.
Ratapiirroskin on melko huono, kun en oikein muistanu sitä "valmistella" kentällä, joten mittasuhteet on tavallistakin enemmän hepreaa.
Mutta siis, ratapohja on kuulemma kutakuinkin sama, ku viime viikon möllikisoissa, itse rata kuitenkin eri.

Ensin otettiin tuota numerorataa. Se sujui ku unelma. Palkka jätettiin valmiiksi keppien taakse. Alun otin niin, että menin kolmos hypyn oikealle puolelle valmiiksi ja sieltä koira kutsuttiin liikkelle, hieman työntäen sitä kakkosta kohti. Tämä loistava. Siitä jatko niin ikään loistava. Leikkaukset 8 ja 9 hyppyjen takana suju hyvin, tosin ekalla kerralla käskytin ysihypyn päällä, ja rima tuli alas. Onnistuin liikkumaan kepeillä sivusuunnassa tosi reilusti, koska idea oli, että toi kirjain rata olis jatkoa tuolle alulle...eli periaatteessa pitäs päästä koiran edelle sivuliikkeellä...

No, todellisuus kirjainradalla olikin sitten se, että mikään, ei sitte niin mikään onnistunu. Kun pallo ei ollutkaan valmiina, meni kepit hankalammaksi. Mun siis piti nyt liikkua paljon enemmän eteen, ku silloin, ku lopetettiin kepeille, koska tuli nyt pois kesken, jos liikuin sivulle. Sen jälkeen ongelmaksi muodostu se, etten mie mitenkään tienny/muistanu mikä on mun vasen puoli. Mun siis ois pitäny ottaa kepeiltä Aatu vasemmalle, ja vasta tosi lähellä seuraavaa hyppyä kääntää se. Ja minä kerta toisensa jälkeen olin ihan väärinpäin. Tampio. Aika monta kertaa sitten missattiin koko tuo hyppy. Kerran onnistuttiin siinä tosi hyvin, ku muistin miten mun pitää olla. No, jatkossa sitten olin myöhässä, myöhässä ja myöhässä. Myöhässä käskyttämässä suorasta putkesta  D-hypylle, meinas mennä ohi. Myöhässä ottamassa E- putkesta, meni pitkäksi. Unohdimpa välissä käskyttää kunnolla G- putkeenkin ja kun sitten siitä päästiin jatkamaan, niin olin sijottunu noin 2 metriä liian taakse putkella... Eihän tuossa pitäny kikkailla mitään, vaan hakea se koira putken suulta mukaan. Mutta, mie seistä tönötän putken keskivaiheilla. Siitä btw EI onnistunut ehtiä vekkaamaan H ja I-hyppyjen väliin (mikä ois onnistunu hyvinki, jos oma liike ois ollu oikeaan suuntaan), mistä johtuen kappas, kappas, ei Aatu sitten kääntynyt Aalle, vaan painui putkeen. Että sellanen rata. Hyvin siinä meni siis.....ööö....no tuo suora putki ei tuottanu mitään ongelmia ;)

Jälleen agittelemassa Aatun kans. Pietarilta jäikin tämä viikko väliin mun työreissun takia...
Vitsit että voi taas sanoa oppineensa tunnissa paljon :)

Ensiksi numerorataa. Siinä alun slalomit aiheutti pahaa päänvaivaa, mutta sitten kun loksahti oma liike kohdilleen, se sujui helposti ja kivasti. Ja uskoisin, että muistan tämän harjoituksen ja mun liikkeen merkityksen jatkossakin. Takaakierto tässä sujui aivan loistavasti, mie vaan en luottanu ja jäin pyllimään, joten 5-6 välillä vähän töktök... Sekin kuntoon, kun luotin, että tosiaan irtoaa vitoshypyn taakse. Kutosen pakkovalssissa ensin kans moka, mutta siitä taas selkeä oppiminen, joka niin ikään jäi mieleen, kun ääneen kommentoin huomioitani, ja Mikko kehui huomiotani loistavaksi ;) Itsetunnon pönkitys auttaa siis aina :) Loppuradassa ei mitään.

 Toisella, kirjainradalla me sitten loistettiin, paitsi A:n osalta. Ihan eka kerralla hätäilin, kun luulin, että mulla tulee putkella kiire, mutta siinä olikin ihan rutkasti aikaa molemmissa päissä. Leikkasin ennen muuria ja aivan upeasti tuntui menevän. Itsellä oli sellanen liitelyolo, ku koira teki niin mahtavia linjoja esteille. Suoran irtoaminen mahtava ja pääsin ottamaan sitä vastaan pituudelta kunnolla seuraavan hypyn taakse. Tässä eka toistolla liikaa vauhtia ja rima tuli alas, mutta muuten hyvä. Toisella toistolla sitten jo sellanen täyden kympin rata.

Mutta siis ei ihan tohon kymppiin lasketa Aata. Sitä lähestyy nyt myös loistavalla varmuudella, mutta se alastulo ei oo mulle mieleen. Kovassa vauhdissa tulee helposti läpi, tai sitten hiipii.. Tästä keskusteltiin Mikon kans, ja pyysin ohjeita tehotreeniin. Kokeiliin, että Mikko veisi hihnassa, kun ei viime aikoina oo niin pahasti siitä paineistunu ja leikkii kuitenkin Mikon kans. Tää oli Aatulle kuitenkin ihan liikaa ja meni täysin paniikkiin... Niinpä siis jatkan yksin treeniä. Hihnaa käyttöön ja toisaalta sitten vaan toistoja toistoja toistoja. Haastetta vaan peliin ja virheiden jälkeen uusintaa ja palkat vaan hyvistä, oli Mikon neuvo. Eli aikas yksinkertasta. Hihnassa vaan ku ite vien, on vauhti huono, mutta en saa kuulemma siitä nyt välittää, vaan selkeää motivointia siihen, mistä palkka tulee, niin kyllä se vauhtikin siitä kasvaa. Ja apuohjaajan kans sitten häiriötä enemmän ja enemmän.

Eli en ainakaan ite oo tän kans ihan epätoivonen. Ihan jollakin mallilla se kuitenkin kokoajan on, ja kaikki muu on mennyt huimasti eteenpäin :)

Ai niin, keppejä otettiin sivussa silleen, että oli 6 keppiä ja sisäänmenokulmia oli tarkoitus harjoitella. Nää suju mun mielestä tosi hyvin. Missauksia ihan pari, eli n. 90% onnistui puhtaasti.

Eli Aatunkin kans alotettiin Martinniemen kausi. Valmennusryhmä vaihtui taas. Jees :)
Treenit oli kyllä ehdottomasti tän vuoden parhaat!! En ollu uskoa.


Ekaksi treeni 1-7. Se meni heti puhtaasti, mutta muutamia tarkennuksia tehtiin. Etenkin leikkaaminen pituudella piti tehdä rohkeammin, jotta Aa:n lähestyminen onnistuu. Sylkkäri kakkoselta kolmoselle OK. Samoin Aa.

Välissä otin keinua hypyn kautta. Tässä hiipii lopussa, mutta en osaa pitää sitä ongelmana, koska pelkään keinulla onnettomuus ja säikähtämisriskiä, joten mieluummin vähän varman päälle... Tässä olikin sittn hyvä treenata sitä, että kestäisi maassa valmiina olevan palkan.

Sitten keppejä hypyn kautta (eli 1*-2*). Aiheena vedätys. Vähänhän mua jännitti, että tekeekö kunnolla loppuun ja muutaman kerran lintsaskin, mutta paransi ihan huimasti loppua kohden. Rohkaisun patistelun ja käskmisen jälkeen päädyin kuin päädyinkin valssaamaan keppien jälkeen. Ekaa kertaa elämässä :) Hienoa. Huima edistys, vaikka virheitäkin muutama mahtui mukaan...ne kuitenkin huomattava vähemmistö toistoista :)

Sitten puomia yksittäisenä. Ensimmäinen loihakkasti läpi ja sitten hiivittiin kun sorruin käskyttämään liian tosissaan. Sain ohjeita miten treeniä, mutta hankalaa oli, eikä vauhti löytynyt..

Mutta sitten tuo rata A-I. Siinä lopussa puomi oli päivän paras. Siinä mulla oli oma vauhti hyvänä, joten Aatukin juoksi kunnolla. Lopussa stoppasin sen omalla liikkeellä ja jatkoin sitten matkaa. Näin onnistu siis hyvin. Tätä mie ehkä kuitenkin nyt koitan keskittyä tekemään. Että pikkuhiljaa apuohjaajan kans ja sen kans, ettei palkka enää koskaan tuu multa, koitetaan vähentää tuota mun liikkeen osuutta tässä. Nytkin kuitenkin kestää hyvin mun matkan jatkamisen, eli ei vaadi sitä, että lähdettäis yhtä matkaa jatkamaan...

Muilta osin (alun töppäiöyn ja seisoskelun jälkeen) rata onnistui mainiosti. Twisti alussa oli sujuva (huomaa, että näitä on nyt tullu tehtyä) ja leikkaus F hypyllä loistava. Niinpä loppukin suju hyvin ja riittävän tiukoilla linjoilla. Upeeta!

Tässäpä ois viime viikkosia valmennusryhmätreenejä vihdoinki kuvana.
Käytiin pariin otteeseen treenaamassa, ja melkein samat treenit oli kahdella kerralla.
Ensimmäisenä tuo perusnumerorata. Siinä keskiviikkona ongelmaksi muodostu tuo renkaalta putkeen meno. Aatu hyppäs renkaan sivusta, kun vahingossa liikaa olin suuntaamassa putkelle. Välistävedot ja valssi onnistu ihan ok. Kepitkin kohtalaiset, mutta pitää vähän patistella tekemään. Kuitenki ne on paranemassa. Torstaina samaisella radalla ongelmaksi muodostuikin sitten neloselta viroselle väli!! Yritin tehä tiukkaa käännöstä, mutta ku mie en kertakaikkiaan osaa liikkua takaperin sulavasti. Aatu siis tahto kieltää vitosen siinä vaiheessa ku lähin kääntymään...

Keskiviikkona toisena ratana oli tuo tähdellä merkitty. Siinä "sama homma" tai siis kakkos-kolmosväli ongelmallinen, kun piti olla jo menossa kohti nelosta, niin kieltoja tuli. Siinä siis ongelmana mun liikkuminen ja liian sukkela käsi. Monta kertaa löysin itteni ihan väärältä puolelta estettä(kerkesin jotenkin edetä ton kolmoshypyn taakse, tai sitte vedin käden sinne, vaikkei missään vaiheessa pitäny). Torstainakin tätä kohtaa hinkattiin ja silloin ehdotinkin Mikolle, että alkaisivat myymään sellasia kuminauhoja, joilla voi köyttää käden koiran nokkaan kiinni, että muistaa pitää sen oikeassa paikassa... Mutta siis, keskiviikkona jatkettiin tuo tähtirata kokonaan. Mie pyysin vähän helpostusta aalle, eli siirrettiin putkea sen alta houkuttelemasta. En halunnu lopputunnista enää alkaa sen kans tappeleen, vaan halusin keskittyä kontaktiin. Tää meni hyvin. KOntaktitki loistavat, kun palkka tuli vasta vapautuksesta näkyviin.

Torstaina kolmenatena ratana oli tuo kirjaimilla merkitty. Siinä olin myöhässä välistä vedossa pari kertaa, tosin oikein sekin kuitenkin meni. Tein ihan hyviä vekkejä D-E hypyn välissä, joten takaaleikkaus F hypyllä oli upeahko (kerran siis en tehny hyvää vekkiä, ja sillon takaaleikkaus oli tökkivä.) Tällä kertaa putki ihan omalla paikallaan, ja vain kerran meni sinne. Hyvät ohjeet jälleen kerran pelasti. Ja osotti myös, että ei ne kontaktit niin vaikeita ja vastenmielisiä ookaan :)

Seuraavan kerran liidetäänkin sitten ulkokentällä!

Olikin taukoa agiliidossa työhommien takia.

Treenit meni kuitenkin toisaalta oikein kivasti, toisaalta huonosti.
Alussa rata, joka suosiolla pilkottiin kahtia. Mm. edelliskerralta tuttua takaa kiertoa oli luvassa, joka siis viimeksi ei onnistunu ollenkaan...
Nyt se sujui jo miljuunakertaa paremmin. Pystyin siis jopa hiomaan ohjauskuviota, kun ei tarvinnut varmistella ja varmistella sitä yhtä estettä. Kepit myös ok sen jälkeen, kun törmäs niistä yhteen pää edellä!! Pikkasen siis meinas olla vauhti liian kova, joten tumahti otsikko edelle pahki moiseen esteeseen...

Toinen pätkä radasta jatkettiin siten, että ensin varmisteltiin A-estettä, jonka alla oli mutkaputki. Sitten itse rataa, jossa suurimmaksi kompstuskiveksi iskeytyi putki, jossa piti vetää koiraa taaksepäin. Mie aina vaan jäin liikaa luottamaan, että se etenee putken. En osannu pakittaa, ja sitten rynnätä etenemään. No, kun tämä alkoi edes joten kuten sujumaan, meni loppukin hyvin, eli taas sain sen kiertämään takaa, kun vain ohjasin oikein, ja Aalle meni ihan mielellään. Kontaktien alastulot on edelleen liian epävarmat, että niissä tulee virheitä, mutta iso työvoitto on jo se, että se ei välttele kontakteja...

...tai ainakaan väistellyt ennen. Tiiä vaikka nyt sen tekis ku aivokääpiö idiootti-ihme sitten päätti hieman hinkata puomia! Tässä siis se treenien kaikista epäonnistunein juttu!!! Pöljäpää laitto sitten pallon valmiiksi koiralle palkaksi sinne. Tämä siis johtuen siitä, että oon vähän liiankin hyvin samaistunu ajatukseen, että koira tulis opettaa kontakteille niin, että pysähtyy varmasti ja siitä sitten vapautetaan valmiina olevalle palkalle...ja siis että palkka ei tuu ohjaajalta. MUTTA en oo opettanu tuota tuolleenAatulle, vaan se on saanu n. 95% palkan multa, ja se on ollut vähän niinkuin vapaa sitten samalla, etenkin jos pallo on lentänyt. Noooh, ei se pahastikaan rynniny läpi siitä esteestä, koska minä sitten jarruttelemaan koiraa jo puomin puolivälissä... Tuli alastulon muuten aika hitaasti, ja en sitten ollut tyytyväinen koiraan. *TTU. EI noin voi tehä. Ensin vaatii koiraa kestämään palkan, jota se ei kestä ja sitten vielä pakottaa sen toimimaan väärin.... voi jösses.

Aatu siis kaupittelee tällä hetkellä ohjaajaa, aikoo maksaa sille, joka suostuu sen ottamaan :)
Samalla se ois valmis vuokraamaan itelle uuen...
Jos Aatun kauppa ei onnistu ennen ens keskiviikkoa, ni pitää muistaa palkata koira omalla tyylillä, vaikka ne ei oliskaan parhaita mahdollisia tapoja...

Eilen alkoi valmennusryhmän treenit Active Dogilla. Mie menin sinne hyvillä mielin, oli ihana päästä kävelemällä treeneihin, ja tiesi, että saa treenistä irti.
Meitä on siinä ryhmässä neljä koirakkoa, tuttuja kaikki.

Päästiin Aatun kans alottamaan treeni. Eka rata meni hyvin, keppejä lukuunottamatta puhtaasti. Muutamaa kohtaa sitten hiottiin, ja meinas mennä liiaksi ajattelemiseksi...jäin pysäkille, mutta hyviä oppeja sain kuitenkin. Tärkeimpinä muistutuksina: käännöt ajoissa, ettei tuu hypyn päällä. Toinen liittyi haltuunoton ajankohtaan. Jäin miettimään, että taas itsestäänselvyys, jota en oo aiemmin tullut huomanneeksi tai josta en oo tullu huomautetuksi. Mulla on välillä turhan kiire ottaa Aatu hanskaan, ja se siis ehtii haltuunoton jälkeen "karata" uudelleen. Pikkujuttu, jonka oppimisesta voi olla iso apu.

Kepit sujui, kun ne oli vimppana. Niille me tarvitaan niitä toistoja, toistoja, toistoja...haluan, saada ne niin varmoiksi ja itsenäisiksi, että pystyn tekeen kaikkia eri ohjauskuvioita niitten jälkeen.

Tehtiin lopussa myös takaaleikkausharjotusta. Se oli vaikea harjotus, mutta suju mielestäni kuitenki yllättävänki hyvin, vaikka tarvittiinkin apuja sen läpiviemiseksi. Muutaman kerran tukin Aatun tietä hypylle, mutta Mikko oli kuitenki sitä mieltä, että noin pitääkin harjotella, että koiran on vaan opittava kestämään sellanen "painostus", että ohjaus tapahtuu lähellä.

Yhtä hyvillä mielin tultiin pois, ku mentiinkin :)

Keskiviikkona oli KAS:n epäviralliset kisat, jonne mentiin Aatun kans treenaamaan. Oishan meillä ollu omatki treenit, mutta ollaan muutenki siirtymässä treenaamaan activelle, niin eipä tuonne oikein ollut motivaatiota mennä.

Osallistuttiin mölleihin ja ykkösiin. Möllirata suoritettiin ihan ok, mutta ei järin sujuvasti ja tais siellä virheitäkin tulla.. Mietin jossain vaiheessa, että miten se koira taas niin karkaili käsistä, kunnes  taas tajusin tönöttäväni liikaa paikallaan. Jos mun pitää saada koira  kääntymään uukkari putken jälkeen, eikä ryntäämään tuhatta ja sataa sieltä ulos ja eteenpäin, en varmaan voi sillon seistä paikallani nokka suoraan  putken ulostulolta eteenpäin ja selkä kohti tulevaa menosuuntaa.......... mutta ihan hyvä mieli jäi, sillä kontaktit oli hyvät ja ei menny sukset ristiin aatun kans.

Ykkösten rata me tehtiin ihan omanlaisena. Esteitä mentiin vääristä suunnista ja taidettiin vähän ohitellakin, mutta jälleen sieltä tultiin hymyssäsuin pois. Kepit ne vaan ei suju, mutta niitä ei nyt korjattu. Tehtiin reipas rata, otettiin kontaktit varmasti ja silleen...eli tulosten tekeminen antaa odottaa itseään, mutta hauskuus lajiin alkaa palata pikkuhiljaa...

Pitkästä aikaa (siltä ainakin tuntu) kunnon treeneissä. Kouluttajan ollessa paikalla, otetiin pitkää rataa. Meitä oli paikalla kolme medi1 koiraa, joten päätettiin alukis mennä muutama kierros niin, että "hylsystä" vaihto. Aatu oli ekalla kierroksella ainoa, joka pääsi yli radan puolivälin. Se oli siis hyvin kuulolla, ja pyrin keskittymään oikein hyvin vartaloapuihin. Kuitenkin radan eteneminen oli vähän töksähtelevää, koska olin auttamattomasti käskyineni myöhässä!
Tähän siis pitäis kiinnittää kans oikein natsi-meiningillä huomiota, että oppisin, koska näyttää olevan alhasilla kierroksilla anteeksiannettava virhe, mutta sitten siellä hurlumeissa saa paljon pahaa aikaan. Keppien jälkeen palkkasin. Haluan nyt vahvistaa sitä keppien kivuutta palkkaamalla niistä hyvin.

Koska kukaan ei kuitenkaan päässyt rataa kokonaisuudessaan läpi, tutustuttiin rataan uudelleen ja Kirsi kädestä pitäen neuvoi, miten sijoittua radalla, ja mitä me ei osattu itse ottaa huomioon... Erittäin hyödyllinen treeni minulle. Hinkattiin vielä muutamia pätkiä ja selvittiin treenistä kivasti! Lopputunnista alkoi Aatulla olla taas herra riiva pään sisällä kylässä, joten ihan huippusuoritukseen ei treeni päättynyt. Tehtiin kuitenkin muuta kivaa lopuksi ja hyvä mieli jäi treenistä!!

Huomasin maanantaiaamuna muistutuksen sähköpostissa, että KAS järjestää epäviralliset kisat illalla. Sinne siis. Osallistuttiin mölleihin ja ykkösiin. Molemmilla radalla oli kontaktit, ekalla ei keppejä.
En jaksanut/ehtinyt kovin tehokasta alkulämppää tehdä, ja meno mölliradalla oli kohtuu vauhdikasta... hallinta oli hakusessa ja kontaktilta Aatu karkas ihan huolella. Päätin sitten nostaa sen siihen takasin ja rauhoittaa ennen kuin matka jatkui. Ei ollut kaunista katseltavaa meno, mutta Aatulla oli hauskaa....

Toiselle radalle lähdin keskittymään kontakteihin. Ekat seittemän estettä menikin hienosti, ja pysähtyi A-lle hyvin. Seuraava este olikin sitten pujottelu, johon ryykäs kauheella innolla tuolta A:n alastulolta. Kun en sitten hyväksynyt virheellistä pujottelua (kas kummaa ;) ) otti taas huolella nokkiinsa, ei tullut luokse, haukkua paukutti ja kyräili mua, niinkö ois pelänny nyrkkituomiota tuosta virheestä, josta en edes ollut moksiskaan. Siitä se hurlumhei sitten taas alkoi, ja kauheeta tahtojen taistelua oli loppu, joka kuitenkin jotenkuten sujui, ja puomin suoritti oikein (kun kävi muualla välissä). Jälleen kerran: mie en tajua, miks se ottaa nuo virheet niin raskaasti, ja miksi se niitten jälkeen lähtee niin holtittomana lukitsemaan esteitä mistä sattuu tai toisena vaihtoehtona ohittelemaan niitä.

Kaikista pahimmalta minusta tuntuu se, että koira vaikuttaa niin yhteistyöhaluttomalta virheiden jälkeen.  Miten mie saisinkaan kerrottua sille, että en TODELLAKAAN ole vihanen sille niistä??? Oikeastihan agility on hauskaa ja oikeasti on kivaa, että Aatussa on vauhtia ku kuuraketissa! Noh, aletaan kokeileen, josko Pietarin repimislelu ois riittävän hyvä juttu treeneissä, jolloin minun kans leikkiminen ois palkkana vahvistamassa yhteistä tekemistä... Lisäksi alan kallistua sille kannalle, että jäähyt ja virheistä kieltäminen ei oo se meiän juttu kuitenkaan...tai en tiiä onko koko laji meijän juttu.....

Rakennettiin pätkä viime viikkoisesta rataharjoituksesta. Otettiin hieman soveltaen siitä kahta eri veriota, toisessa teemana irtoaminen, toisessa takaa leikkaukset. Irtoamisharjoitukset sujui ihan hyvin. Takaa leikkaukset ei taas kovinkaan hyvin, mutta viime viikon ohjeilla päästiin edes jossain määrin oikeisiin suorituksiin... Eli kyllä nekin saattaa joskus alkaa sujumaan.

Keppejä otettiin sitten erikseen, taikka yhsitettynä hyppyyn ja putkeen. Ne taas ei sujunut sitten millään. Järkiään Aatu jättää lopun suorittamatta... ja liiassa vauhdissa hakee kyllä oikean aloitusvälin, mutta rikkoo toisessa. Ihan liikaa jouduin tätä jankkaamaan, mutta olisin halunnut hyviä/oikeita suorituksia kisojen alle... Vähän sellaset ei mitään järkeä- treenit :(

Lauantaina siis käytiin harjottelemassa kisaamista epävirallisissa agilitykisoissa. Startattiin sekä mölleissä, että kilpailevissa. Möllirata oli helppo ja nopea. Siinä oli monta mahdollisuutta harjoitella haltuunottoja pitkien irtoamisten jälkeen... Ja  ihan hyvin meni. Muistin sen, mitä mun on oleellista muistaa (rauhallisuus, jämäkkyys, eteneminen...) Yks rima tippu alas, en tiiä miksi, johtuuko kenties siitä, että kyllähän se Aatu syöksyilee melkosta vauhtia esteille? Muutenkaan kaarrokset ym. ei mitään kauhean lyhyitä välttämättä olleet, mutta pääasia, että eteneminen tapahtu sinne minne halusinkin, eikä jarrutukset ollut mitään nelipyöräsellaisia, vaan ihan "rytminvaihdoksia".

Kilpailevien radalla oli sama pohja, mutta enemmän esteitä ja kontaktit ja kepit lisänä... Itseasiassa tutustumisessa rata tuntui vaikealta... Se meni kuitenkin hyvin. Periaatteessa yhtä hyvin ku ekaki, jos ei osittain paremminkin, siis noilta osin, mitä mölliradalla harjoiteltiin. Kepeille Aatu tuli aika kovaa ja rikko kolmannessa välissä. Uusiksi oton jälkeen jäin hidastelemaan ja varmistelemaan, mitä ei missään nimessä ois tollasessa paikkaa saanu tehä. Se siis kostautu sen verran, että Aatu meni ohi seuraavasta hypystä ja vielä törmäs siihen niin, että rima tippu.

Tässä kohtaa sitten muita seuratessa tajusinkin, että me ei osata lainkaan keppien jälkeen puolenvaihto-ohjauksia. Toki joskus oon valssannu keppien jälkeen, jos on jyrkkä käännös seuraavalle esteelle, mutta jos pitäis edetä viistosti tai jopa suoraan, ei moinen tulis kysymykseenkään. Ja lienee selvää, etten oo ikuna yrittänyt mitään olan yli ottoja. Niitä siis pitäs joskus päästä treenaamaan kunnolla. Puhumattakaan siitä, että ylipäänsä pitäs vahvistaa Aatun loppuun asti työskentelyä minun sijainnista riippumatta! Keppikurssi ois pop!

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä lauantai. Tän jälkeen on kiva mennä kisaamaan. Vielä ku keskiviikkona saatais hyvät treenit alle. No, tuttu harjotus ainakin on luvassa, joten eiköhän se suju ;)

Eilen oli pitkästä aikaa ohjatut treenit :) Ryhmäläisiäkin oli paikalla vain kaksi, joten saatiin oikein kunnolla treenata. Ensimmäinen harjoitus oli pitkä, 24 esteen rata, joka keskittyi aika paljon etenemiseen. Pitihän sitä hinkata muutamassakin kohtaa. Putkenpäiden ohitukset ei olleet oikein sujuvaa etenemistä, ja Aatu lintsasi keppien loppuun suorittamisessa. (Jälkimmäinen pitääkin ottaa omissa treeneissä hinkkaukseen, ettei muodostu ongelmaksi.) Muuten olin treeniin tyytyväinen. Itse jaksoin keskittyä ohjaamiseen, ja jaksoin olla hokematta, ja koira pysyi kuulolla!

Vähän meinasi Aatu tykätä kyttyrää keppien hinkkaamisesta, mutta itsepä jätti tehtävän kesken...eli tässä ei koulutusohjaajan mukaan ollut kyse mistään minun selkeästä ohjausvirheestä. Koira vaan oli lukinnut seuraavan esteen, eikä keskittynyt tekemiseen. Muilta osin pyrin keskittymään siihen, että keskeytyksissäkin palkkasin koiraa ja tuntui auttavan, eli pitävän vireen hyvänä. Keskusteltiinkin ko:n kanssa siitä, että minun pitäis muistaa tarkkailla agilityssä, että milloin on aika vaatia koiralta jotain, ja milloin taas ottaa virhe omalle kontolle... Omasta mielestä mun pitäs noissa ohjausvirheasioissa tehostaa palkkausta, jotta Aatu ei mun turhautumista ottas niin herkästi itteensä, ja toisaalta ois motivoitunu edelleen kuuntelemaan, eikä tekemään omia ratkasuja. Kuitenkin on myös tilanteita, ja asioita, joissa se yrittää laistaa tehtävää, jonka se jo osaa, ja sillon pitää rohkeasti vaatia sitä tottelemaan, sekä myös kieltää väärästä toiminnasta.

Toinen treeni olikin sitten takaaleikkauksia. Hyvin paljon samanlainen treeni, kuin parin viikon takainen katastrofitehtävä... Tällä kertaa, kun oli aikaa hinkata, alkoi jo sujumaan. Ja mielestäni sain nyt huomattavasti selkeämmät ohjeetkin omaan toimintaani. Palikka-aivo kun ei niitä itse osaa ajatella ;). Harjoittelimme myös minulle uutta asiaa, eli ohjauskäden poisottamista tietyissä tilanteissa (tai tätäkin on voitu mulla suositella, mutta en ole ikinä sitä tuolla tavalla käyttänyt). Tätä pitää muistaa harjoitella myös lisää! Se nimittäin tuntuisi olevan oiva apukeino minulle kaikessa konkreettisuudessaan, ja tottakai myös Aatulle, joka kyllä menee just sinne, minne se ohjauskäsi vahingossa huitoo!
Sain jälleen rohkaisua myös kaukaa ohjaamiseen, eli yhdessä leikkauksessa jäinkin hyppylinjan taakse ohjaamaan Aatua putkeen, enkä kiiruhtanut niiden edelle. Sujui hyvin. Tätähän me tehtiin activellakin.

Kaiken kaikkiaan siis tosi hyvät treenit :)

Koska jälleen tällä viikolla jäi keskiviikon agility välistä, päätin skarpata ja mennä vapaavuorolla itsekseni harjoittelemaan hallille. Löysinpä vielä taskusta vanhan ratapiirroksen, johon oli useita eri harjoituksia, niin sen pohjalta treenailtiin. Tarkoituksena oli harjoitella ihan rataa, ja ohjausta, ei mitään tiettyä ohjauskuviota.. Aatu toimi oikein kivasti! Se oli tosi hyvin kuulolla alusta asti, eikä nokkiintunu virheistä kovastikaan.

Jossain vaiheessa huomasin, että olin melko hiljaa (ja rauhallinen muutenkin). En läheskään kaikille hypyille antanut suullista käskyä ollenkaan. Väliin kun sitten tuli se "täällä" olikin koira kuulolla. Jälleen siis vahvistui se, että MUN ON PÄÄSTÄVÄ TURHASTA HOKEMISESTA! Se on ihan sama, mikä se meidän käskysana on, jos se ei mun turhasta kiljumisesta erotu mihinkään. Jos edessä on suora hyppylinja, niin ei se sitä suullista käskyä tarvi, jo muuten ohjaa oikein. Sitten taas jos on kyseessä oikean esteen valinta, tilanne on eri.

Pyrin sitten huomioni jälkeen muutenkin keskittymään parempaan vartalo-ohjaukseen, ja muutamaan otteeseen huomasin tosi selvästi omat virheeni, joitten mukaan Aatu toimi ku raketti ;) Mutta siis hyvä treeni oli. Ehkä me vaan tarvitaan toistoja enemmän ja enemmän, ni homma alkaa sujumaan... tai siis mie tarvin aikaa sulatella harjotuksia enemmän, ku mitä yks treeni antaa myöten. Tuo perjantain 17.30-18.30 vapaavuoro on oikeastaan aika passeli käytettäväksi, sillä harvoin on perjantaina pitkiä päiviä töissä, joten siihen ehtii ihan hyvin.

Aatu agiliiti eilen pitkästä, pitkästä aikaa OKK:n treeneissä. Olipas aika kamalat treenit. Tauon tuoma epävarmuus näkyi etenkin siinä, että Aatu otti nokkiinsa jokaisesta virheestä...ja niitähän tuli. Tunnin aiheena oli takaaleikkaukset, jotka meillä ei oikein halua sujua, koska ohjaaja on käskyinensä niiiin paljon hitaampi ku koira. Syksyllä active dogilla keskityttiin muutenkin mielestäni enemmän edestä ohjaamiseen, niin tuntui tosi vaikealta olla koiran takana. Hätäilin liikaa.

Lisäksi meillä on edelleen se haltuunotto-ongelma, että välillä käskyt tehoaa, välillä ei. Eli niillä ei taida Aatulle olla oikeasti merkitystä. Mun pitäis saada käyttöön joku tosi ehdoton haltuunottokäsky, mutta ku aina se menee vaan hokemiseksi.

No, loppua kohti sain jopa palikkaohjeet sijoittumisesta haltuunoton aikana, ja saatiin aikaan jopa sujuviakin leikkauksia. Viimeiseksi otettiin vielä hauska helppo pätkä ja se sujui kivasti. Keppikulman suhteen Aatu yllätti positiivisesti. Se hakee vaikeatkin kulmat melko kivasti ku annan ajoissa käskyn ja sitten tilaa, enkä suotta sitä liikaa vie yhtikäs mihinkään kierteleen ja kaarteleen.